Epäzenit oravat

2019-10-08T20:22:54+02:00

Niinäkin ihanan leppoisina sunnuntaiaamuina, kun periaatteessa voisi nukkua vähän pidempään, meillä herätään huomattavan aikaisin siihen, että oravat ramppaavat edestakaisin talon kattorakenteissa. Siellä niillä on ilmeisesti trendikäs loft-asunto, jonka sisustamiseen ne tuntuvat myös panostavan – ainakin ne heittelevät täytevillaa alas (uuden sohvakaluston tieltä?) sellaisella innolla, että usein koko piha on sen peitossa.

Oravia on kyllä yritetty häätää. Katolle on muun muassa viety ultraäänioravankarkotin, jolle ne luultavasti nauravat vieläkin. Eräänä epätoivoisena päivänä mies naulasi oravien sisäänkäynnin eteen verkon. Illalla sen viereen oli järsitty hieno, pyöreä aukko. Oravat olivat varmaan tyytyväisiä, kun saivat tyylikkään ristikkoratkaisun valmiiksi asennettuna kuistilleen. Sen jälkeen luovutimme ja päätimme tyynesti hyväksyä vilkkaat yläkerran naapurimme.

Oravat oravanpyörässä

Enemmän tai vähemmän rauhanomainen rinnakkaiselo oravien kanssa on kirvoittanut meikäläisessä monenlaisia syvällisiä mietteitä, lähinnä aamuöisin, kun en enää saa unta.

Esimerkiksi sen, että miksi ihmeessä oravat ravaavat ympyrää sen sijaan, että olisivat ihan vaan läsnä, nauttisivat kiireettömästä vapaapäivän aamusta ja ottaisivat muutenkin zenisti? Ihmiset yrittävät vimmatusti päästä pois oravanpyörästä, mutta orava itse varmaan pyörisi mainitussa pyörässä kaikki sunnuntaiaamunsa maailman tappiin asti, jos saisi valita. Ja aivan ilmeisesti sillä on vielä hillittömän hauskaa.

Olenkin tullut filosofisissa pohdinnoissani seuraavaan tulokseen: viime kädessä jokaisen on paras antaa tehdä sitä, mitä hän/se rakastaa – vaikka se sitten tapahtuisi sunnuntaiaamuisin katolla.

Jos oravan unelmien täyttymys on vetää onnellisena rundia aamuyöllä, eipä siinä sitten mitään. Go, kurret!

Sen verran hengästyttävältä oravien touhu kuitenkin vaikuttaa, että se vain vahvistaa omaa päätöstäni jättää ihan suosiolla kaikenlaisissa konkreettisissa ja symbolisissa oravanpyörissä hölkkääminen oraville. Ne on selvästikin siihen luotu. Ihminen, ainakaan tämä ihminen, taas ei.


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi