Kerran vielä, tunteella!

2019-10-03T11:47:53+02:00

Kesällä, kun on aikaa huokaista ja rentoutua, mieleen voi alkaa putkahdella kaikenlaisia mietteitä, käsittelemättömiä asioita ja – yllättäen – voimakkaitakin tunteita.

Tunteet ovat saattaneet kuplia pinnan alla jo pitkään, mutta olemme ehkä arjen kiireessä työntäneet ne syrjään. Vauhdin hieman hiljentyessä ne nostavat äkkiä päätään.

Sitkeästi mielessämme elää silti edelleen käsitys, että varsinkaan kielteisiä tunteita ei saisi näyttää eikä niitä oikein edes sopisi tuntea. Känkkäränkät ja riidat eivät oikein mahdu idylliseen mökkimaisemaan riippakoivujen katveeseen eivätkä helteiselle aurinkorannalle varvastossujen ja lierihattujen sekaan.

Myös niin sanotuissa henkisissä piireissä tunteisiin saatetaan suhtautua hassun torjuvasti. Henkisen ihmisen olisi syytä olla tunnemylläköiden yläpuolella ja lähinnä vain hymistä seesteisesti kaikelle sisä- ja ulkopuolella vellovalle.

Pöh, sanon minä!

Meillä on oikeus tuntea ihan kaikenlaisia tunteita. Kielteisten tunteiden kohtaaminen ei tee meistä huonoja ihmisiä vaan on välttämätöntä, opettavaista ja vapauttavaa.

Tunteet eivät välttämättä ole koko totuus – ne ovat vain tunteita – mutta ne on äärimmäisen tärkeää tunnistaa ja hyväksyä. Sen sijaan, että kieltää ja tukahduttaa inhottavan tunteen – vaikkapa vihan tai kateuden – ja teeskentelee, ettei sitä ole olemassakaan, voi myöntää sen olemassaolon, antaa itsensä tuntea sitä ja hengitellä kaikessa rauhassa.

Tunteet ovat nimittäin aina viestejä: jokin meissä haluaa tulla kuulluksi ja vaatii huomiota. Kateus voi kertoa vaikkapa siitä, että haluaisimme kehittää jotain taitoa itsessämme ja raivo siitä, ettei rajojamme ole kunnioitettu. Kiukku antaa usein tarvittavan potkun persauksille ja saa tarttumaan toimeen. Kun tunnistaa tunteen ja oivaltaa, mistä siinä on kyse, mieltä painavalle asialle on helpompi tehdä jotain.

En toki tarkoita, että tunnepäissään saisi riehua mielin määrin: kiukutella ympäriinsä, purkaa huonoa tuulta viattomiin läheisiin tai heittäytyä kaksivuotiaan tavoin lattialle itkupotkuraivarin iskiessä. Tunteita voi oppia hallitsemaan eikä ole reilua räiskiä niistä toisten päälle miten sattuu. Mutta kohdattava ne on.

Aiemmin pelkäsin, että jos annan tunteelle luvan olla, se nielaisee minut kokonaan. Kävikin juuri päinvastoin. Kun tunnetta ei vastusta, tapahtuu nimittäin jotain mielenkiintoista: se riehuu hetken ja laantuu sitten jonkin ajan kuluttua itsestään. Sehän halusi vain, että huomaan ja hyväksyn sen, itseäni lainkaan moittimatta ja syyllistämättä. Kun teen niin, energiaa vapautuu ja saan taas oman voimani käyttöön.

Mitä jos antaisit tänä kesänä itsesi tuntea kaiken, mitä sisältäsi nousee – vaikka sitten riippumatossa tai laiturin nokassa loikoillessa, ja vaikka tunne vaikuttaisi oudolta ja sopimattomalt

Kolme vinkkiä tunteiden rakentavaan kohtaamiseen

  1. Ota tunne vastaan, vaikka se olisi epämiellyttävä. Anna itsesi tuntea se ilman syyllisyyttä ja pakkoa olla aina iloinen ja reipas.

  2. Tervehdi tunnetta ystävällisesti ja kysy, mitä se haluaa kertoa sinulle.

  3. Tunteella saattaa olla sinulle tärkeä viesti. Kuuntele sitä lempeästi ja tuomitsematta. Päästä irti.


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi