Miksi ihminen päätyy pahuuteen?

By |2019-08-19T16:43:28+03:007.7.2019|Henkisyys, Hyvinvointi|0 Comments

Mitä jos pahuutta ja paholaista ei olekaan olemassa? Mitä jos pahuus on ihmisen tietoisten ajatusten ja fokuksen tuotosta, itse tehtyjä valintoja ja päätöksiä? Mitä jos ei olekaan olemassa sellaisia pahoja voimia, jotka vaikuttaisivat meihin oman mielemme ulkopuolella?

Jos on kuitenkin olemassa hyvyyttä, on olemassa myös sen poissaoloa, ja sitä ihminen usein kutsuu pahuudeksi – paholaiseksi, Jumalan viholliseksi, pahan vallaksi ja pimeydeksi.

Hyvyys on ainoa elämän lähde

Hyvyys on ainoa todellinen alkuvoima ja elämän lähde. Pahuudeksi kutsuttu voima on seurausta siitä, että on lakannut antamasta hyvyyden virrata itsessään ja elämässään.

Kun keskittää ajatuksiaan ei-toivottuihin asioihin ja olosuhteisiin, kerryttää voimaa aluksi usein kovin pieneen ja vaimeaan ei-toivottujen asioiden virtaan. Mitä pidempään jatkaa tällaisten asioiden ajattelemista ja niihin liittyvien tunteiden tuntemista, sitä suuremmiksi kielteiset asiat kasvavat ja sitä varmemmin ne löytävät kavereita muiden ihmisten samankaltaisista ajatuksista ja tunteista.

Yksittäisten ihmisten yksittäisistä ajatuksista ja tunteista – niin positiivisista kuin negatiivisistakin – kasvaa ennen pitkää vahvasti kuohuva koski, jota ei välttämättä enää helposti pysäytetä. Se on omien päätösten ja valintojen, ihmisen tietoisen mielen fokuksen virta, joka voi olla kohdistettuna hyvään tai sen poissaoloon.

Kun ajattelee niin kutsuttuja negatiivisia asioita riittävän pitkään ja intensiivisesti, saattaa alkaa tuntua siltä, että kohdalle jatkuvasti tulevien tapahtumien on oltava ennalta määrättyjä. Ikään kuin ne olisivat ennen syntymää sielunsopimukseen kirjoitettuja, Jumalan sallimia koettelemuksia, kohtalon oikkuja, pahuuden valtaa, Jumalan rangaistusta, oppiläksyjä, joiden tarkoitus on laittaa nöyrtymään elämän edessä tai joitain muita ihmisjärkeä miellyttäviä ulkopuolisten voimien olemassaoloa vahvistavia selityksiä. Nämä eivät kuitenkaan ole muuta kuin erillisyyden tilassa syntyneitä ajatuksia ja tunteita.

Ihmisen vapaa tahto

Mitään tapahtumaa ihmisen elämässä ei ole etukäteen päätetty, tarkoitettu tai liitetty kenenkään kohtaloon, elämänpolkuun tai elämän tarkoitukseen. On olemassa vain hyvyyden virta tai sen poissaolo, ja jokainen päättää itse, kuinka ne vaikuttavat omaan elämään.

Jokainen saa valita itse, meneekö hyvyyden virran mukana vai kääntääkö veneensä vastavirtaan. Jokainen meistä on aivan vapaa valitsemaan negatiivisuuden ja kasvattamaan omat haasteensa suuriksi ja vaikeiksi. Tämän saa hienosti aikaan vahvistamalla vaikkapa itse keksittyä arvottomuuden tunnettaan. Ihminen on kuitenkin arvokas jo syntyessään pelkästään siksi, että on saanut elämän lahjan, eikä omaa arvoaan tarvitse perustella teoilla tai saavutuksilla. Tukeutumalla negatiivisuuteen ihminen antaa samalla oman voimansa pois eikä ota vastuuta omista ajatuksistaan ja tunteistaan.

Hyvyyden virrassa oleminen on ihmisen luonnollinen ja oikealta tuntuva olotila. Jos päättää olla antamatta sen vallita elämässään, kohtaa todennäköisesti lukuisan määrän ei-toivottujen ajatusten ja tunteiden mukaisia tapahtumia. Ne saattavat pahimmillaan tuntua juurikin paholaisen tekosilta tai Jumalan rangaistuksilta.

Miksi sitten hyvinä pidetyille ihmisille tapahtuu pahoina pidettyjä asioita?

Hyvyyden virta on loppumaton ja läsnä kaikille sen vastaanottaville. Silti kuka tahansa voi varomattomilla ajatuksillaan ja tunteillaan saattaa itsensä hyvyydestä osattomaksi, ja sen tuntee nahoissaan. Hyvyyden poissaolo voi pelkopohjaisten tunteiden ja ajatusten lisäksi tuntua möykkynä rinnassa, kiristyksenä tai kipuna vatsassa, jumina hartioissa, hengenahdistuksena tai jonain muuna kehollisena reaktiona. Tämä tunteiden tunnistamiseen perustuva vahva ohjausjärjestelmä on ihmiseen sisäänrakennettu. Se on yksiselitteinen, valehtelematon ja suoraviivainen, eikä se koskaan eksytä, jos sitä vain suostuu kuulemaan.

Ihminen päätyy ”pahuuteen” vain sitä kautta, että on antanut ajatustensa ja tunteidensa poistua liian kauas luontaisen hyvyyden luota. Mitä kauemmaksi hyvyyden alkulähteeltä ajautuu, sitä erillisemmäksi ihminen kokee itsensä muusta maailmasta. Erillisyys saattaa luoda niin tunnekylmän harhan, että ihminen voi alkaa pitää hirvittäviäkin asioita normaaleina. Tämä voi tapahtua kenelle tahansa, hyvänäkin pidetylle ihmiselle, sillä emme voi tietää kenenkään toisen valitsemia ajatuksia ja tunteita ja niiden vääjäämättömiä seurauksia.

Jos antaa epämiellyttäville ajatuksille ja tunteille vallan, alkavat ne ennen pitkää konkretisoida itseään ei-toivottuina elämäntapahtumina ja kohtaamisina muiden ihmisten kanssa. Joskus ”hyvä” ihminen näyttää joutuvan ”pahan” ihmisen uhriksi, vaikka tosiasiassa kaikissa tilanteissa meistä jokainen omalla, usein ehkä tahattomallakin ajatusenergiallaan luo elämäänsä tilanteita ja avaa myös ”pahantekijälle” tilan tulla luokse. Esimerkiksi pelon tunteen ruokkiminen raivaa tilaa sen vastinparille, ja näin ollen väkivaltaa janoavassa erillisyyskuplassa elävä hyökkää juuri sen kimppuun, joka pelkää eniten, oli ”uhri” hyvänä pidetty ihminen tai ei.

Luontainen hyvyyden virta ei koskaan lakkaa olemasta. Se on läsnä ja saatavilla meille jokaiselle kaikkina elämämme päivinä ja hetkinä. Sen luota voi poistua milloin haluaa ja sen äärelle voi palata juuri silloin, kun haluaa. Se, joka pysyy tämän lähteen äärellä ja sydämelleen kuuliaisena, on voimallisempi kuin miljoona erillisyyteen poistunutta.

Kuinka antaa hyvyyden virran vallita elämässään?

Jumala, Pyhä Henki, alkuvoima, elämän lähde, korkeampi minä, sielu, sydäntietoisuus – miksikä ihmisen fysiologista mieltä laajempaa tietoisuutta sitten haluaakaan kutsua – näkee ihmisen kaiken aikaa puhtaan rakkauden valossa riippumatta siitä, mitä ihminen ajattelee, kokee tai tekee. Usein meditatiivisessa tilassa ollessaan ihminen pystyy olemaan yhtä tämän pyhän tietoisuuden kanssa, vastaanottamaan ehdottoman rakkauden sekä tuntemaan ja hyväksymään lähtökohtaisen jumalallisuutensa ja arvokkuutensa.

Kuitenkin monesti keskellä arkea tämä yhteys katkeaa. Siksi on tärkeää löytää jokapäiväisessä elämässään aikaa pyhittämiselle, hiljentymiselle ja pysähtymiselle. On tärkeää löytää aikaa meditaatiolle, rukoukselle, laululle ja mantroille. Yhtä tärkeää on keskittyä jo olemassa olevan hyvän vahvistamiseen, sillä jos pyydät vaikkapa suojelusta ”pahalta”, niin tosiasiassa kutsutkin ”pahaa” luoksesi pelkästään keskittämällä siihen ajatuksiasi.

Jokaisessa päivässä on monta hetkeä, jolloin pyhä tietoisuus on läsnä hyvältä tuntuvana ajatuksena ja tunteena. Se on niin vahva sisäsyntyinen voima, että sen ohjauksen voi kuulla ja tuntea tuon tuosta. Jos antaa huolentäyteisten ajatusten liiaksi vallita mielessä ja kiireen ohjata, pyhän tietoisuuden tunteminen heikkenee.

Tee elämällesi palvelus ja ota joka päivä aikaa itsellesi: pysähdy tavalla tai toisella, harjoittele kunnollista syvää hengitystä, vaali kehoasi, syö, juo ja nuku hyvin, iloitse ystävien ja lähimpien kanssa, opettele jakamaan niin pienet kuin suuretkin ilot ja murheet, etsi ilon ja hauskuuden aiheita pienistä asioista, nauti hetkestä, nauti hetkestä, nauti hetkestä. Jos tarvitset apua, hae sitä.

Me emme ole täällä yksin eikä meidän ole tarkoitus olla täällä yksin. Emmekä me koskaan ole valmiita. Päämäärien tuijottaminen vie turhaan erillisyyteen. On vain tämä hetki, ja tästä hetkestä voi muovailla juuri sellaisen kuin haluaa. Muista, että sinussa on voimaa.

Tämä artikkeli on saanut innoitusta muiden muassa Abraham-Hicksin opetuksista ja Dr. Bruce Liptonin tutkimuksista.


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi