Rahaton ja onnellinen?

2019-10-03T11:46:46+02:00

Silmiini on viime aikoina osunut useampi lehtijuttu ihmisistä, jotka ovat eläneet pitkiä aikoja kokonaan ilman rahaa. Yksi reppureissasi neljä vuotta maailmalla ilman pennin hyrrää liftaten ja tehden välillä satunnaisia töitä yösijaa ja aterioita vastaan, toinen asuu koko kesän tyytyväisenä teltassa metsässä, kolmas suostuu periaatteesta vain vaihtokauppoihin. Raha ei sanele heidän päätöksiään.

Kaikki he sanovat samaa: rahasta luopuminen on tuonut paremman elämänlaadun ja lisää vapautta. He ovat voineet keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat eivätkä vain niihin, joista maksetaan. Ihmiset ovat olleet yllättävän ystävällisiä ja avuliaita, tarjonneet yösijaa ja ruokaa. Moni rahasta luopunut sanoi olevansa onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Kiehtovaa! Mahtavaa!

Kaikkihan me tiedämme, että raha ei tee onnelliseksi, mutta olemmeko oikeasti sisäistäneet tuon totuuden ja annammeko sen ohjata arkielämäämme? Minä ainakin saan aika ajoin itseni kiinni siitä, että murehdin toimeentuloa ja laskeskelen senttejä, vaikka varsin hyvin tiedän, että runsas, rakastava ja antelias maailmankaikkeus kyllä pitää meistä huolta.

Olen monta kertaa oivaltanut – ja totta puhuen taas välillä unohtanut – miten vähällä ihminen tulee toimeen. Askel on kieltämättä kevyt, kun maailma on avoin ja repussa keikkuvat vain ne kuuluisat passi ja hammasharja. Kolmen viikon telttaretken jälkeen muistan ihmetelleeni kotiin palattuani suu auki, mihin kaikkea tätä tilaa ja näitä tavaroita muka tarvitaan.

Totuuden nimessä olen kuitenkin aika mukavuudenhaluinen. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja kuin myydä koko omaisuutensa ja lähteä rinkka selässä maailmalle.

Tärkeintä on asenne: meneekö raha edellä vai asettaako elämässä etusijalle sen, mikä kiinnostaa, innostaa ja tekee onnelliseksi. Vaikka ei päättäisikään elää kokonaan ilman rahaa, kuten meistä rohkeimmat, voi ainakin päättää, ettei anna rahan liikaa sanella elämästä nauttimista.

Kahvi maistuu meren rannalla yhtä hyvältä omasta termarista juotuna kuin kalleimman rantakahvilan hienoimmassa pöydässä siemailtuna eikä elämäni hauskimmilla lomilla tosiaankaan ole nukuttu viiden tähden hotelleissa vaan erilaisissa eksoottisissa murjuissa. Jos oikein tiukkaa tekee, aina ei tarvitse edes lähteä mihinkään, vaan rennon karibialaisen lomafiiliksen voi saavuttaa vaikka lähimmän järven rannalla tai riippumatossa omalla pihalla kirjaston kirjaa lueskellen.

Parhaat jutut elämässä ovat lähes poikkeuksetta aina pieniä, ilmaisia iloja: hymy, auringonlasku, halaus, pellon laidalta poimittu mansikka, nurmikko paljaiden varpaiden alla.

Usein onnen hetkeen ei muuta tarvita.


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi