Sori siitä! – Koska sinä sanoit viimeksi ”Anteeksi”?

2019-10-02T17:23:52+02:00

“Anteeksi, sanoin tosi inhottavasti!” “No hei, eipä ollut munkaan tähtihetki.” Tässä puhelimeni näytöllä vilkkuvassa tekstarikeskustelussa ollaankin parisuhteen ytimessä. Anteeksi on pieni, mutta usein vaikea sana.

Maailmankirjallisuuden ehkä kummallisin elämänohje löytyy Erich Segalin Love Story -kirjasta: ”Rakkaus on sitä, ettei koskaan tarvitse pyytää anteeksi.” Mitä ihmettä?! Elämä on melkoista sähläämistä, joten kyllä kai rakkauteenkin kuuluu aika olennaisesti se, että pyytää anteeksi, kun on mokannut – eli suhteellisen usein.

Keskeneräisinä maailmassa

Jos pitäisi valita yksi sana, johon kiteytyy meidän pienten ihmisten joskus niin sydäntä särkevä pyristely tässä haastavassa maailmassa, anteeksi olisi aika vahva ehdokas. Ehkä se siksi onkin joskus niin vaikea saada kakistettua ulos suustaan. Se vaatii tosiasioiden tunnustamista, peiliin katsomista ja nöyrtymistä.

Anteeksi, etten ollut niin lempeä kuin haluaisin olla, niin kärsivällinen kuin voisin olla, niin hyvä ihminen kuin yritän kovasti olla, mutta kun aina en vain pysty, osaa, jaksa, ehdi, tajua. Anteeksi, että välillä kiukuttelen, sekoilen, unohtelen, hermostun, tiuskin, hoputan, toimin itsekkäästi.

Meidän kaikkien sisällä asuu suuri viisaus ja pyyteetön rakkaus, mutta täällä arkipäivässä emme aina yllä ihan sinne asti. Meillä on vielä paljon opittavaa ja työstettävää. Ja niin kuuluu ollakin: juuri siksi olemme syntyneet tänne.

”Anteeksi” on rohkea sana

Anteeksi on paitsi vaikea myös rohkea sana. Se kertoo, että myönnämme oman keskeneräisyytemme: en (todellakaan) ole vielä valmis. Se kertoo myös, että luotamme toisen näkevän meidät sellaisina kuin oikeasti olemme. Uskomme hänen ymmärtävän, ettemme halunneet loukata, että kaikesta huolimatta rakastamme, ettemme oikeasti ole inhottavia ihmisiä.

Toivomme kovasti, että toinen vastaa: tiedän, ei se mitään. Minäkin mokailen koko ajan, minäkään en ole täydellinen.

Kun kaksi epätäydellistä ihmistä tekee parhaansa – vaikka joskus meneekin komeasti pieleen – ja päättää kaikesta huolimatta nähdä toisessa valon – niin, eikö se juuri ole rakkautta?


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi