Vaarassa vara parempi – juuriyhteydessä Kainuun vaaramaisemaan

2019-10-03T11:47:30+02:00

Jylhä vaaramaisema avautuu edessäni silmänkantamattomiin. Metsä huokuu sinistä ja vihreää kirkkaan taivaansinen sekoittuessa metsään vaaran laen ja taivaan kohdatessa toisensa. Kurkipariskunta on asettunut ilta-aterialle pihapellon reunalle ja ne tervehtivät meitä kirskuvilla äänillään. Olen saapunut kainuulaisen mielenmaiseman juurille vaarojen varjoissa Puolangalla kasvaneen, Niina Annika & Aurinkoisissa rumpuja soittavan rap-artisti Antti “Kala” Väisäsen kanssa.

Kuka olet, Antti Väisänen?

Tällä hetkellä olen Maan asukas, tamperelaistunut muusikko. Pyrin olemaan kehittyvä olento.

Mistä tulet?

Tähän maailmaan olen tullut äidin mahasta ja isän siemenestä, mutta mistä minuus on tullut, sitä en tiedä. Koen, että olemme kaikki samaa, mutta olemme tulleet tänne eri lähteistä.

Mikä on vaarojen merkitys sinulle?

Vaarat ovat minulle koti. Niistä heijastuu sininen sävy, joka soi myös musiikissani bluesina. Sininen on alkanut kuitenkin vähenemään lehtipuiden vallatessa alaa. Vaarojen jylhin olemus, niiden pyhyys, alkaa vähetä. Se näkyy vuosi vuodelta yhä selvemmin.

Lapsena koin, että kotonani vaaramaisemassa oli avaraa ja helppo hengittää. Vasta myöhemmällä iällä maalta pois muutettuani aloin nähdä asioita eri tavalla. Olin saanut elää lapsuuteni siten, että peruna tulee omasta maasta, syötävä liha metsästä, kala kotirannasta, marjat metsästä ja vesi lähteestä. Ne kaikki tulevat tästä ympäriltä vaaroilta.

Somervaaran päällä Antin kotitilan lähellä.

Mikä on vaarojen merkitys Suomelle?

Vaarat ovat ikivanhaa Suomen vuoristoa. Ne pitävät kaikenlaista energiaa sisällään. Kaikki vaarat, tunturit, mäet ja kummut ovat iän kaiken olleet ihmisille paikkoja, joissa päästään kaikista lähimmäksi taivasta maan päällä. Suomessa elää iänikuinen viisaus, ja koen, että vaaroilla ja tuntureilla vallitseva syvä rauha johtuu juuri niiden ikiaikaisuudesta.

Nepalissa käydessäni oli todella mykistävää katsoa valkoisia suuria vuorenhuippuja ja kokea korkeuserot. Mutta sellaista rauhan tilaa, jollaisen saan vaaran päällä en tiedä löytyvän mistään muualta. Sen jos jonkun tulisi olla Suomen valtti maailmalle – tulisi ymmärtää se, että ihmisiä kiinnostaa meidän luontomme, eivätkä tuntureille ja vaaroille rakennetut laskettelukeskukset. Jos vaikkapa eurooppalainen ihminen haluaa laskettelemaan, hän suuntaa Alpeille.

Mitä mieltä olet vaaroille tuodusta kaivostoiminnasta?

Kaikkien tuntema Talvivaara on osa tätä vaaramaisemaa, vaikka onkin eri kunnan alueella. Väitettiin, että Talvivaaraan mentiin kuparin ja sinkin takia. Todellisuudessa syy oli uraani, mutta tämä salattiin kansalta. Nyt Talvivaaran kaivostoiminnan omistava Terrafame aikoo käynnistää uraanin talteenoton ja uraanioksidin valmistuksen.

En toivo näkeväni Kainuussa yhtään uraanikaivosta lisää. Sen sijaan näitä hakattuja aukeita vaaroja voitaisiin valjastaa tuuli- ja aurinkoenergian tuotantoon sekä ennen kaikkea elvytettäisiin ja istutettaisiin kuusta ja mäntyä, jolloin “Sinisten vaarojen Kainuu” saisi jälleen merkityksensä takaisin.

Tällä hetkellä Uraani on välttämättömyys sille, että Suomi pysyy omavaraisena sähkön suhteen. Onneksi uusi teknologia on mahdollistanut myös sellaisen uraanin kehittelyn, jonka ydinjäte ei ole enää 10 vuoden jälkeen vaarallista. Olisi todella tärkeää, että valtio suuntaisi tällaiseen tutkimukseen määrärahoja.

Mitä avohakkuut aiheuttavat vaaroille?

Näen, että näissä metsissä on kaikille elollisille tilaa. Jos kaikki metsät kaadetaan ja suuret aukeat valtaavat alaa, se vaikuttaa automaattisesti kaiken elollisen tasapainoon täällä. 1970-luvulla aloitetut avohakkuut ovat nyt jo saaneet aikaan todella suurta riistakantojen eriarvoistumista.

Kun vanhat aarniometsät kaadetaan, tilalle tulee luonnon kiertokulun mukaan ensimmäisenä koivut ja pajut eli risukko. Se tarkoittaa sitä, että kasvissyöjille, eli hirville ja jäniksille on paljon enemmän ruokaa. Siten jänis- ja hirvikannat ovat räjähdysmäisesti kasvaneet. Tämä vaikutti aikoinaan myös hirvikolareiden määrän kasvuun. Isoisäni nuoruudessa hirvet olivat alueella todella harvinaisia.

Hirvien yleistyessä muut lajit jäävät sen alle ja eläinkanta homogenisoituu. Hakkuiden takia myös linnuille on vähemmän suojapuita. Koneet jyräävät aluskasvillisuuden ja nykyään vedetään vielä juurakotkin irti maaperästä.

Avohakkuun jälkiä naapurin metsässä.

Muutit 16-vuotiaana Ouluun ja sairastuit. Miten tämä liittyy vaaroihin?

Sen lisäksi, että vaarat ovat energiapankkeja, niissä on valtava määrä vesisuonistoja. Pohjavettä ja lähteitä on paljon. Avohakkuiden myötä maa raiskataan ja kaikki kuona valuu vesistöön. Luonto ei pysty itse hävittämään myrkkyjä, vaan ne valuvat suoraan pohjaveteen. Olen tästä huolissani, sillä puhdas vesi on kaiken elollisen elinehto.

Ouluun muuttaessani sain hirveän määrän allergioita. Olin juonut koko ikäni puhdasta vaarojen lähdevettä, mutta Oulussa aloin juomaan hanavettä. Sain useita iho-oireita, angiinoita ja lopulta kita- ja nielurisani jouduttiin poistamaan.

Lääkärit sanoivat, että allergioilleni ei ole mitään tehtävissä. Puolentoista vuoden säännöllisen osteopatiahoitojakson ansioista ne kaikki kuitenkin hävisivät. Muutin takaisin maalle tutkiskelemaan, mikä pitää ihmisen hyvinvoivana. Halusin tietää, miksi tänne maalle kaipaa, vaikka täällä oli lapsena yksinäistä.

Vasta tuolloin oivalsin, miten puhtaan energian ympäröimänä olin saanut lapsuuteni viettää. Oulussa sairastuin, koska olin altistunut siellä kemikaaleja täynnä olevaan veteen, Stora Enson saasteisiin ja epäpuhtaaseen ruokaan. Kehoni oli maalla herkistynyt ja se reagoi kaupungissa muutokseen voimakkaasti.

Olet ystäväpiirissäsi tunnettu siitä, että teet shamanistisia energia- ja äänihoitoja. Kuinka vahva luontoyhteytesi kehittyi?

Vietin lapsena paljon aikaa metsissä kuljeskellen ja vuodenaikojen vaihtelua seuraillen. Lapsena vaaralla olo tarkoitti samaa kuin monelle muullekin, eli laskin laskettelukeskuksessa mäkeä alas.

Koin olevani luonnon kanssa yhtä, mutta eläväni nykyaikaa. Vasta myöhemmin vaarojen toinen puoli näyttäytyi minulle. Aloin jopa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että miten länsimainen ajattelutapa oli pesiytynyt minuun niin vahvasti – aivan kuin laskettelukeskukset olisivat olleet ainoa positiivinen asia, jonka vaarat olisivat antaneet minulle.

”On tärkeää olla suvaitsevainen ja avarakatseinen
kaikkien kokemuksille, koska ne kaikki ovat osa meitä”

Olen ollut halukas ymmärtämään planeettaa ja olen etsinyt luonnosta apukeinoja, joilla voisin omassa itsessäni ymmärtää, mitä kokonaisuutta olen osa. Noin 10 vuotta sitten sain voimakkaan henkisen kokemuksen. Syvässä meditatiivisessa tilassa sain kokea yhteyden maapallon ytimeen. Näin sen verkostot puihin ja puiden sydämeen sekä puiden väliset verkostot. Tämän kokemuksen jälkeen en ole ollut enää koskaan yksin.

Ymmärsin, että minun käsittämääni minää ei ole olemassa. On olemassa vain me kaikki ja jokaisen yksilöllinen kokemus siitä. Siksi on tärkeää olla suvaitsevainen ja avarakatseinen kaikkien kokemuksille, koska ne kaikki ovat osa meitä. Tämän oivaltaminen tapahtui kotona.

Olen kokenut, että vastaukset asiaan kuin asiaan löytyvät aina sieltä, mistä ne ovat tulleet. Jos ihmisessä on traumoja, niin niiden traumojen sisällä on myös vastaus siihen, kuinka ne puretaan. Samalla tavalla koen, että planeetta antaa meille koko ajan vastauksia kysymyksiin jos me niitä vain osaamme kysyä.

Vaaroilla kasvanut Antti palaa muutaman kerran vuodessa kotiseudulle lataamaan akkuja.

Olet ollut myös mukana metsästysporukassa. Kerro näistä kokemuksistasi.

Jouduin teini-ikäisenä kivääri kädessä kasvotusten hirven kanssa enkä kyennyt kaatamaan sitä. Se sai minut tajuamaan, etten pysty ampumaan myöskään ihmistä. Kokemus lujitti uskoani siihen, että nöyryys ja kunnioitus toisia lajeja kohtaan on ensiarvoisen tärkeää. En ole vastuullista metsästämistä vastaan, jos ihminen tekee sen kunnioituksella kaikkea elämää kohtaan, kuten ihminen on alun perin tehnyt. Alkuperäiskansat ovat käyttäneet ruhosta kaikki osat ja olleet siten osana kiertokulkua.

Avohakkuut ovat tehneet hirvikannoista niin isoja ja metsästyksestä kutakuinkin urheilua koirien GPS-pantoineen ja citymaastureineen, joten minulla ei ole tällä hetkellä kovin suurta kunnioitusta sitä hommaa kohtaan.

Rakastan näitä vaaramaisemia ja olen haaveillut muuttavani tänne takaisin hyvien ystävieni kanssa. Haluaisin perustaa tänne pienimuotoisen yhteisön, jossa voisimme elää mahdollisimman omavaraisesti ja vapaina. Pyrkimyksenä olisi tarjota myös muille hektisessä elämässä eläville ihmisille mahdollisuuden päästä tänne huokaisemaan.

Toivon sydämeni pohjasta, että vaarojen viisaus nostettaisiin uudelle jalustalle, ja että ihminen ottaisi vastuun tekemistään tuhotöistä. Joka kannosta versoaa uusi elämä, jos sille vain annetaan mahdollisuus.

Mitä voimme tehdä estääksemme hakkuut?

Vaihtoehtona laajalle puun hakkaamiselle olisi massamittainen hampun kuituviljely. Silloin metsää ei tarvitsisi kaataa läheskään niin paljon. Kuituhampusta voisi tuottaa sellua, paperia ja kartonkia.

Puolankakin on ollut yksi vanhimmista hampunviljelijäpitäjistä. Täältä löytyy kymmeniä hampunviljelyyn viittaavia tien ja paikan nimiä. Hamppu on ollut yleinen hyötykasvi vaaroilla.

Suosittelen jokaiselle vaaramaisemaan tutustumista, niillä samoilemista ja luontoyhteyden vahvistamista. Ehkä todellinen muutos onkin mahdollinen ainoastaan oman kokemuksen kautta.

”Vasta kun koet sen vaarojen sinen,
arvostat metsää, etkä vanno hakkuuaavojen nimeen
.”
-Kala


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi