Oletko Elämä-pelin armoilla vai ohjaksissa?

2019-10-02T17:33:42+02:00

Olet odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. On päivä, jolloin palaset sisälläsi loksahtavat paikoilleen. Voimasi palaa sinulle täysin takaisin. Tunnet sen painona koko kehossasi. Olet vihdoin vapaa monen vuoden piinasta. Olet vapaa tunnemylläkästä, joka on raastanut sinua rikki, vapaa peloista. Ei ole enää mitään, mikä menisi rikki. Ei ole enää mitään, mitä pelätä. Olet jo hajonnut palasiksi. Olet jo kohdannut kaikki pelkosi. Olet kuin kuorittu appelsiini ilman appelsiinia, mutta olet kuitenkin – ja samalla paljon enemmän kuin olet koskaan ollut. Tunnet itsesi äärettömäksi ja rajattomaksi, hyvin voimalliseksi. Olet tullut kotiin, itseesi, jumaluuteesi.

Ymmärrys omasta polustasi on nyt selvempi kuin koskaan. Kaikki ikävät jutut, konfliktit ja elämän vastoinkäymiset näkyvät nyt siunauksina. Kaikki v-mäisimmät ihmiset elämässäsi ovat olleet kaikkein läheisimpiä ja rakkaimpia auttajia matkallasi.

He ovat niitä, joita kirosit tai joiden vuoksi jouduit itkemään silmäsi punaisiksi kerta toisensa jälkeen. He ovat niitä, jotka satuttivat sinua eniten. He olivat ja ovat edelleen hyvin tärkeitä ja läheisiä sieluja sinulle. Rakkaimmat sielut eivät koskaan anna sinulle sitä, mitä sinä itse haluaisit, vaan juuri sitä, mikä on sinulle parasta henkisen kasvun kannalta.

Ihmeellinen Elämä -peli

Olemme täällä kisaamassa itsemme kanssa. Tämä on peli nimeltä Ihmeellinen Elämä, jonka pelialustana toimii planeetta nimeltään Maa. Se on hyvin haastava paikka monille jo matalan värähtelynsä takia, mutta myös polaarisuus tuo omat haasteensa peliin. Alkuasetelmaksi saamme tunnekehoomme kaikki menneiden elämiemme syvät tunnelukot, traumat ja pelot. Kannamme myös karmaa niistä elämistä, joista emme ole sitä vielä maksaneet.

Meidän tehtävänämme on selvitä haastavissa olosuhteissa ja kohdata kaikki nuo traumat ja pelot. Meille annetaan siihen paljon tilaisuuksia. Usein koemme nuo tilaisuudet erilaisina elämän koettelemuksina. Ihmettelemme, tuskailemme ja otamme erilaisia rooleja riippuen siitä, mitä tunnevammoja kannamme kehossamme.

Hylätyksi tulleet koettavat miellyttää kaikkia, koska pelkäävät kuollakseen yksin jäämistä. He ottavat usein myös uhrin roolin, koska heillä ei ole tahdonvoimaa toimia toisin. He ovat ihmissuhteissa, joissa roolit palvelevat toisiaan. Sitten he kohtaavat myös niitä ihmisiä, jotka ovat alistaneet heitä eri tavoin entisissä elämissä. Heillä on tilaisuus voimaantua, mutta se vaatii heiltä itseltään paljon.

Heidän täytyy olla valmiita aukaisemaan nuo haavat sekä kokemaan tuska ja tunteet, jotka tuohon elämään tai kokemukseen kuuluivat. Sen lisäksi heidän on pystyttävä antamaan anteeksi kaikki sekä itselleen että heille, jotka olivat edesauttamassa tunnevamman syntyä. Voi olla, että tunnevamma on lukuisten kokemuksien summa. Vanhoista käyttäytymismalleista on vaikea irrottautua. Tarvitsemme useita tunnekuolemia ennen kuin opimme päästämään irti.

Kun luulit kuolleesi, heräätkin henkiin kuollaksesi taas uudelleen. Tällä tavoin sinut kuoritaan pikku hiljaa pala palalta alastomaksi, paljaaksi. Tunnet, itket, päästät irti. Tunnet, itket, päästät irti. Tätä jatkuu ja jatkuu. Mietit, eikö tämä ikinä lopu. Kuolet taas kerta toisensa jälkeen. Et enää pysy laskuissa. Kuolemia on niin paljon.

On tarkoitus tyhjentyä TÄYSIN

Tuska raastaa. Se syö, pirstoo ja repii. Se on sen tehtävä. Se auttaa sinua pääsemään irti kaikesta, mikä sinua sitoo ja kiinnittää, mikä pitää mieltäsi koossa. Kaiken on hajottava ja hävittävä, kunnes lakkaat pitämästä mistään enää kiinni ja olet niin tyhjä, että mielesi on valmis antautumaan.

Kuitenkin aina löytyy vielä jokin pieni ajatus, josta pidät kiinni. Se sitoo vielä sinua. Et ole vielä täysin vapaa. Itsesi mestarointi on jo hyvällä mallilla, mutta vielä on tuo pieni mutta. Usein tuo viimeinen mutta liittyy ihmissuhteisiisi tai unelmiisi. Kaikesta muusta olet jo ehkä luopunut. Tämä on itsesi mestaroinnin vaikein vaihe: selvittää vanha ja tyhjentyä täysin.

Sitten koittaa päivä, jolloin uskallat luopua myös tuosta viimeisestä ajatuksesta. Se koittaa, kun aika on kypsä. Sisäinen viisautesi on kasvanut matkan varrella. Palapelin pala vain jotenkin sopii paikoilleen. Kuva edessäsi on täydellinen. Ymmärrät ja näet selvemmin kokonaiskuvan. Se näyttää kauniilta ja ehjältä. Ymmärrät, että vaikka oletkin ollut rikki ja itsellesi riittämätön, olet silti ollut täydellinen.

Se sisin, ydin, joka sinussa on, on aina ollut sama. Vain tämä maailma, johon olemme tulleet käymään, on harhauttanut sinua, mutta tämä harhautuskin kuuluu tämän pelin juoneen. Kuinka nopeasti ymmärrämme juonen kulun? Kuinka saamme jumalallisen itsemme pelin johtoon ja kuulumaan kaikkien hälyäänten läpi? Kuinka kuulemme sisäisen viisautemme ja ymmärrämme, että olemme aina olleet täydellisiä.

Meidän todellinen itsemme on puhdas tietoisuus, joka elää ikuisessa rakkaudessa. Tämä kaikki kärsimys kuuluu peliin. Olemme itse sen halunneet. Olemme tulleet tänne mestaroimaan itsemme kanssa. Olemme halunneet kokea elämän vastakohtaisuuksia, joita täällä ymmärretään hyvänä ja pahana. Me, jotka kaikki olemme yhtä ja samaa, olemme täällä leikkimässä, pelaamassa peliä, jonka itse olemme luoneet.

Minä, joka olen

Tuolla Luojalla on monia nimiä. Minä itse; Minä, joka olen kaiken ykseys; Kaiken alku ja loppu; Elämän energia; Suuri voima; Korkein äly; Alkulähde; Lähde, joka virtaa; Ikuisuus, joka aina on ja on aina ollut; Ääretön, joka laajenee koko ajan ja joka sisältää kaiken ja on samalla tyhjääkin tyhjempi; Ei mitään ja kaikki samaan aikaan; Kaikki oleva ja olemattomuus; Pimeä ja valo; Rakkaus; Minä, joka olen.

Taivas on tullut maan päälle

Olet jo täydellinen. Olet voimallinen. Olet myös itsesi täydellinen kumppani. Olet jumaluus muodon maailmassa. Olet iätön viisaus. Olet itsessäsi kaikki. Et tarvitse enää mitään ulkopuolelta. Olet, ja se riittää. Jumaluus on yhdistynyt omaan kuvaansa: muotoon, itseensä. Taivas on tullut maan päälle ja uusi on koittanut.

Malja, joka oli äsken tyhjä, on saanut nyt uuden ilon ja riemun, ensimmäisen pisaran pohjalle. Uusi neste on niin voimallista ja raikasta, että vaikka sitä on vielä vähän, se ravitsee. Se saa sydämen iloitsemaan. Se saa kehon väreilemään aivan uudella tavalla. Kun katsot peiliin, silmäsi loistavat, kuin pienet timantit. Ihmettelet uutta kehoasi ja kasvojasi. Näytät kauniilta. ”Taidan olla rakastunut itseeni ensimmäistä kertaa”, sanot. Katsot itseäsi nyt aivan uusin silmin – jumalallisin silmin. Silloin muistat sanasi: ”Loin Sinut omaksi kuvakseni.” Ja tuo kuva on kaunis. Niin kaunis, että sitä voisi katsella kauan. Se kauneus loistaa sisältä. Se sädehtii ihmeellistä valoa, rakkautta.

Olemme vastuullisia Luojia

Itsemestarointivaiheen jälkeen alkaa pelin seuraava taso. Se on yhdessäluomisen taso. Vaikutamme kaikki Ihmeellinen Elämä -pelin seuraaviin käänteisiin. Mitä olemme, sitä luomme. Pidetään mieli ihanissa asioissa, rakastetaan. Tehdään kaikkea, mistä pidämme, nautitaan. Annetaan jokaiselle vapaus olla oma itsensä ja toteuttaa itseään. Jätetään tuomitseminen. Ymmärretään, että sanat, ajatukset ja teot ovat kaikki hyvin voimakkaita luomisvälineitämme ja että olemme itse vastuussa kaikesta. Ei ole muita. On vain Minä Itse. <3

Rakkaudella,
Jaana Kiuru

Valon Ihmisyyden Akatemia
Weareone
Isoäidin Aikaan
Elämää Valkolassa


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi