Keinoja infoähkyn helpottamiseen

2019-10-03T11:46:07+02:00

Infoähky vaivaa meitä

Tunnistatko tilan, jossa olet näennäisesti läsnä, mutta aivot eivät enää kykene käsittelemään murustakaan vastaanottamaasi tietoa? Siirrytkö usein selaamaan kännykän appeja, vaikka teit sen juuri hetki sitten?

Minä ainakin olen tunnistanut ja tunnustanut tämän jo pidemmän aikaa. Kärsin digiriippuvuudesta. Kärsin myös informaatiotulvan aiheuttamasta ähkystä, mistä seurauksena on henkinen kooma ja hyvinvoinnin kokonaisvaltainen heikentyminen.

Olen nykyajan tietotyöläinen: käsittelen, jäsentelen ja luon informaatiota koko päivän. Vaikka työni tapahtuu sosiaalisen median kanavissa, roikun siellä vapaa-ajallakin. Kuormitan siis työkaluani koko päivän.

Onneksi infoähkyä helpottamaan on olemassa monenlaisia keinoja, joista esittelen tässä tärkeimmät.

Kognitiivinen ergonomia huomioon

Työelämä ja vapaa-aika vaativat tänään ja tulevaisuudessa kykyä käsitellä ja lajitella tietoa jatkuvasti. Varsinkin tietotyötä tekevien työpäivää kuormittavat jatkuva tietotulva, keskeytykset ja aikapaine.

Työ ei välttämättä ole sidottua enää tiettyyn paikkaan tai aikatauluihin ja sekin omalta osaltaan luo uudenlaista kognitiivisen selviytymisen painetta. Näissä olosuhteissa on äärimmäisen tärkeää omaksua sellaisia tapoja, jotka eivät nakerra kognitiivista suoriutumiskykyä ja kapasiteettia.

Kognitiivisen ergonomian huomioon ottaminen on yhtä tärkeää kuin ergonomisen työasennonkin. On hyvä miettiä, mikä on työn tekemisen tai oman kehittymisen kannalta tarpeellista ja mikä ei. Miten ylipäätään oppia hallitsemaan informaatiotulvaa?

Kognitiivista ergonomiaa parannetaan ottamalla huomioon: 

  • ihmisen kyky havainnointiin, tarkkaavaisuuteen, muistiin ja ajatteluun
  • tiedon esittämisen tapa (esteettömyys ja visuaalisuus)
  • kuormituksen välttäminen

Mikä kuormittaa muistia ja miten se tulisi huomioida?

Ihmisen työmuisti kuormittuu ympäristömme hälystä ja jatkuvista keskeytyksistä. Emme kykene käsittelemään kerrallaan kuin muutamaa erillistä tietoyksikköä, jotka häviävät työmuistista hyvin nopeasti.

Kohtaamme päivittäin tilanteita, joissa ajattelumme keskeytyy jonkin uuden informaation myötä ja samalla aiemmin käsittelyssä ollut asia on vaarassa hävitä työmuistista. Joudumme siis jatkuvasti palauttamaan mieleemme, mitä olimmekaan tekemässä.

Normaalitilanteessa siedämme jonkin verran keskeytyksiä ja ajattelu on ihmiselle luonnollinen toiminta. Kognitiiviseen toimintakykyyn vaikuttaa kuitenkin myös hyvin paljon elämäntilanne, terveys ja unen palauttavuus.

Työaika ei myöskään ole enää niin strukturoitua, kuin aikaisemmin. Kaiken kukkuraksi työ- ja vapaa-aika voivat sekoittua iloisesti keskenään ja raja niiden välillä hämärtyy koko ajan. Parhaimmillaan kaikki nämä uuden ajan mahdollisuudet virkistävät ja edistävät hyvinvointia, mutta jos työajan hallinta ei ole kunnossa, lisäkuormitusta voi tulla juuri ympäristötekijöiden vuoksi.

Jatkuva sovellusten vilkuilu ei myöskään ole hyväksi, koska se virittää meidät kokoaikaiseen valmiustilaan. Tutkimusten mukaan tarkistamme älypuhelimen näytön jopa 150 kertaa vuorokaudessa! Ylivirittyneessä tilassa aivojen kuormitusta ei välttämättä enää edes huomaa itse. Tila muistuttaa humalaa, joten ympäristönkään kannalta ei ylivirittyneen ihmisen toiminta ole vaaratonta.

Kuormitusta voi vähentää: 

  • karsimalla häiriötekijöitä
  • luopumalla multitaskaamisesta
  • kytkemällä hälytykset pois viestintävälineistä
  • organisoimalla paremmin työajan käyttöä
  • visualisoimalla tietoa (värit, selkeästi hahmoteltava fontti, infograafit, lauserakenteet)

Informaation määrä, jonka saamme aivoparkojemme käsiteltäväksi joka päivä on valtava!

Mediadieetti ratkaisuksi infoylipainoon?

Jenkeissä on puhuttu jo pitkään infoylipainosta. Ratkaisuksi jenkkiläiseen tapaan on keksitty tietenkin dieetti, mediadieetti.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa höpötykseltä, ilmiön taustalla piilee totuus: koukussa oleva ei voi vastustaa herkkuja ja ihminen on rakentunut siten, että se haluaa turvata oman osuutensa, jotta ei jää ilman. Olipa kyse sitten kakkubuffetista tai sosiaalisesta mediasta.

Ylipainon taustalla on evoluutio: herkkujen löytäminen synnyttää aivoissamme mielihyvähormoni dopamiinia. Uusi tieto on yhtä koukuttavaa kuin makea ja rasvainen ruokakin. Kyse ei ole siitä, miten paljon informaatiota on tarjolla, vaan siitä miten paljon sitä kulutamme. Aivan kuin ruoankin suhteen. (”The information Diet”, Clay Johnson, 2012).

Henkisen ravinnon laadulla on yhtä suuri merkitys kuin ruoankin laadulla. Herkkuja ei tee niin paljon mieli, jos keho saa laadukkaasta ravinnosta tarvitsemansa rakennusaineet. Sama toimii informaationkin suhteen.

On helppo langeta höttöhiilareihin. Pikaruokapaikat ovat helposti saatavilla ja tiedät etukäteen mitä saat. 

Myös tiedon suhteen lankeamme helposti pikaruokaan. Tutkitusti helpointa ja miellyttävintä on lukea tietoa, joka vahvistaa käsityksiämme maailmasta – käsitystä siitä, että olemme oikeassa. 

Facebook hyödyntää tätä ja lajittelee uutisvirtaa sen mukaan, keiden päivityksiä olet aikaisemmin peukuttanut tai kommentoinut. Se haluaa tarjota sinulle sinua miellyttävää tietoa. Myös Google räätälöi jatkuvasti hakutuloksia aikaisempiin hakuihin peilaten.

Tahtomattamme mediaruokavaliomme ja samalla käsityksemme yhteiskunnallisesta todellisuudesta yksipuolistuu. Näkyvä seuraus tästä on esimerkiksi Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi. Poliittinen suuntaus vaikuttaa siihen, mistä tietoa etsii. Sosiaalinen media vahvistaa algoritmien johdosta erilaisia kuplia. 

Miten välttää infoylipainoa tai edes vähän keventää?

Kuten moni muukin tietotyöläinen, minulla on tarve kehittää itseäni ja kulutan verkossa vapaa-aikaa blogien, podcastien, hyvinvointi- ja teknologiasivustojen sekä somekanavien parissa. Niiden sisältö innostaa ja inspiroi.

Opin ihan valtavasti verkon kautta. Samalla saan mahdollisuuden verkostoitua samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Se ei kuitenkaan tarjoa vastapainoa työlleni, koska se kuormittaa samoja alueita aivoissa kuin työkin. Kehittävämpää voisi olla seurata ihan jotain muuta – tai tehdä jotain käsillä.

Laadukkaan uuden informaation löytäminen verkosta ei ole enää niin helppoa, kun algoritmit määrittelevät, minkälaista tietoa itse kullekin verkossa tarjoillaan. Myös kohina verkossa on valtavaa, kun jokainen taho haluaa saada äänensä kuuluville. Verkosta löytyy tietoa ja ”tietoa”. Mielipide on helppo paketoida koukuttavan näköiseen kääreeseen ja saada ihmiset lukemaan, mutta perustuuko informaatio faktaan, vai onko taustalla jokin muu agenda? Sitä on vaikea tavallisen tallaajan aina arvioida. Kriittinen tiedon lukeminen vaatii aikaa ja energiaa.

Joskus parasta on ottaa itsensä irti verkosta ja antaa elämän virrata.

Digi- ja somepaasto

Paaston merkityksestä ollaan montaa mieltä, mutta minä uskon kokemuksen perusteella, että digipaasto on hyväksi.

Se mahdollistaa aivojen ja hermoston lepäämisen, niiden käyttämisen aivan toisenlaisilla taajuuksilla ja uudenlaisten linkitysten aktivoitumisen, sekä tiedon äärellä sen skarpimman analysoimisen ja ylipäätään oleellisen informaation bongaamisen.

Somepaasto ilmiönä tuntuu herättävän vastustusta (ihan ymmärrettävästi) ja somepaastoistaan sosiaalisessa mediassa kertovat leimataan helposti itseään parempana pitäviksi ihmisiksi. 

Aivotutkija puoltaa digipaastoa – ainakin pätkäpaastona – ja somekonsultit luonnollisestikin pitävät sitä höpöhöpönä. Minä taas nostan hattua jokaiselle keventäjälle, ja asiasta kertominen rakentaa kulttuuria parempaan suuntaan. Vaikka se ärsyttäisi, tietoisuus asiasta kasvaa ja ajatus voi jäädä itämään.

On tärkeää antaa aivoille säännöllisesti lepoa, jotta tieto jäsentyy oikein ja pystymme hyödyntämään sitä. Lihaskin kasvaa treenin jälkeisessä lepotilassa, ei silloin kun lihasta treenaa!

Älylaitteet kannattaa sulkea illalla myös sen tähden, jotta aivot virittyisivät luontaisesti unta varten ja nukahtaminen olisi helpompaa. Laitteiden sinisellä taajuudella toimiva valo virittää aktiivisuushormoneita. Unen aikana aivojen solujen välisessä nesteessä tapahtuu puhdistumista. Ilman syvää unta tätä ei tapahdu ja aivot sakkaavat. 

Kannattaa siis kiinnittää huomiota kognitiiviseen ergonomiaan, muuttaa informaation kuluttamisen tapoja tiedostavammaksi ja ottaa ajoittain irtiotto niin somesta kuin muistakin medioista. Tärkeintä on tietenkin panostaa unihygieniaan, jotta aivot saavat levätä.

Näiden lisäksi yksi suositeltava tapa hoitaa mieltä ja aivoja on hiljaisuus. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin uudessa tekstissä otsikolla hiljaisuuden vaaliminen ja lectio divina!


Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi