Piilotatko herkkyytesi? Näin vapautat supervoimasi

2020-05-26T14:53:57+03:002.5.2020|

Jokainen on pohjimmiltaan herkkä, ja herkkyys kuuluu etenkin naiseuteen. Moni on kuitenkin piilottanut sen puolen itsestään ja rakentanut tilalle kovan kuoren. Ego on syntynyt suojaamaan meitä, kun sydämeemme on lapsena ja nuorena sattunut. Kuitenkin se myös estää meitä kokemasta ja näkemästä kaikkea rakkautta maailmassa.

Lapsi alkaa jo vauvana sulkea herkkyyttään ja pelkäämään rakkautta, jos hän ei aisti häntä hoivaavista ihmisistä riittävää läsnäoloa ja rakkautta. Herkkyydellä tarkoitan tunteellisuutta. Vanhempamme eivät ole enää vastaavassa rakkauden tilassa kuin vasta tähän todellisuuteen saapunut vauva, sillä elämä on jo kerennyt potkia heitä päähän, eikä moni ole parantanut haavojaan ennen lastensaantia. Sinulla sieluna on ollut tietoisuus jo tänne saapuessasi, sillä sinä olet se tietoisuus. Kehittyvä ihminen voi alkaa sulkemaan herkkyyttään jo kohdussa, jossa hän kokee äitintä tunteita ja voi traumatisoitua jo siellä.

Kun ihminen pääsee maankamaralle, ei hänen herkkä puolensa tule välttämättä kuulluksi ja nähdyksi hänen tarvitsemallaan tavalla. Olet saattanut kokea esimerkiksi vanhempiesi taholta paheksuntaa, jos olet vaikka itkenyt mukamas väärän asian vuoksi. ”Isot pojat/tytöt eivät itke” ja vastaavanlaiset sanonnat ovat lapsen korville hyvin vahingollisia, sillä lapsi oppii niiden myötä panttaamaan tunteitaan sen sijaan, että ilmaisisi niitä. Aina kun yrität sulkea tunteesi pois, jäävät ne sisääsi jumiin ja aiheuttavat sieltä monelaista hallaa.

Herkkyyden tilalle tulee häpeä, kun lapsi ei koe herkkyyttänsä hyväksyttävän ulkopuolelta. Häpeä on kokemus siitä, että sinussa ihmisenä on jotain vikaa. Häpeissäsi alat uskoa, että herkkyydenkin täytyy olla huono juttu. Näinhän ei tietenkään oikeasti ole. Vanhempi vaan peilaa lapsesta itseään, eikä lasta herkkyydestä toruessaan hyväksy herkkyyttä itsessään.

Turvattomuus blokkaa herkkyyttä

Jos esimerkiksi tytön isä on henkisesti ja/tai fyysisesti poissaoleva tai väkivaltainen, ei tyttö saa lapsuudessaan riittävää sisäistä turvallisuuden tunnetta myöskään myöhempään elämäänsä. Sama voi tapahtua, jos isä kuolee ennen aikojaan. Jo aikuiseksi kasvanut nainen, jonka sisällä asuu vieläkin tuo pieni, turvaton tyttö, joutuu pinnistelemään saadakseen olonsa turvalliseksi. Turvallisuuden tunne tulee tärkeysjärjestyksessä toisena fysiologisten tarpeidemme jälkeen. Näin tapahtuu niin kauan, kunnes nainen parantaa turvattomuutensa. Kokemuksesta voin sanoa, että et pysty olemaan täysillä herkkä ja rakastamaan, jos kaikki energiasi menee turvallisuuden tunteen löytämiseen tai näennäisen turvallisuuden ylläpitämiseen erilaisina elämän kontrollointiyrityksinä. Yritykset vieläpä epäonnistuvat, sillä ei elämää voi kontrolloida. Maslow’n tarvehierarkiakin mukaan fysiologiset tarpeet ja turvallisuus tulevat ihmisen tärkeysjärjestyksessä ennen rakkauden ja kuulumisen kokemuksia. Moni yrittää hakea turvaa pelkästään itsensä ulkopuolelta, esimerkiksi kumppanista tai rahasta.

Jos lapsi näkee isänsä väheksyvän (myös) äitinsä herkkyyttä, oppii hän tällaisen käytösmallin ja hänen sisäisestä puheestaan tulee sellaista, jossa mies edelleen vähättelee naista ja pyrkii kieltämään tämän herkkyyttä. Vanhempien riita ja huono käytös toisiansa kohtaan siirtyy lapsen sisäiseen maailmaan ja vaikuttaa sieltä hänen ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa myös vanhempana. Meissä jokaisessa asuu ikään kuin mies, nainen ja lapsi sisällä. Lapsi edustaa keskenkasvuista osaamme, tunneperäisiä haavojamme, mutta myös esimerkiksi herkkyyttämme ja viattomuuttamme. Sisäisen miehen ja naisen taas olemme yleensä mallintaneet lapsina vanhemmiltamme tai niiltä, jotka ovat meidät kasvattaneet.

Huomioithan, että esimerkiksi vanhempiesi välillä näkemäsi ei ole tarvinnut olla kovin rajua ja sen seuraaminen on silti voinut tehdä hallaa herkkyydellesi.

Äidin rakkaus auttaa olemaan herkkä

Jos äitisi on ollut esimerkiksi kova, kylmä ja järkiperäinen tai pelokas ja osaamaton osoittamaan sinulle rakkauttaan, se ei myöskään auta sinua olemaan herkkä. Äidin lempeys ja rakkaus on lapselle ensiarvoisen tärkeää, sillä se tuntuu lapselle yhteydeltä elämään. Jos äidin rakkautta ei saa tarpeeksi, ei opi myöskään kunnolla vastaanottamaan rakkautta.

Jos tyttölapsena olet esimerkiksi nähnyt näennäisen kovaluonteisen äitisi ”tossuttavan” isääsi ja isäsi suostuneen siihen, saatat alkaa tehdä näin aikuisena miehille omissa romanttisissa suhteissasi. Ei ole naisille luonteenomaista päsmäröidä suhteessa ja laittaa mies tossun alle.

Feminiinienergia, jota etenkin naiset kantavat sisällään, on herkkää, hoivaavaa, vastaanottavaa, passiivista, luovaa ja intuitiivista. Maskuliinienergia, jota taas etenkin miehissä yleensä on, on voimakasta, aktiivista, eteenpäinmenevää ja järkiperäistä. Maskuliinienergiasta saamme tukea ja turvaa myös sisäisessä maailmassamme; onhan meillä jokaisella sisäinen mies, kuten kerroin. Sukupuolella ei ole väliä, vaan kaikissa meissä on molempia energioita. Usein emme ole kuitenkaan sisäisesti parhaassa tasapainossa, ja esimerkiksi nainen voi toimia hyvin maskuliinisesti tunnelukkojensa seurauksena. Koska hän on syntynyt naisen kehoon, hänelle luonnollisinta olisi toimia eritoten feminiinienergiasta käsin ja ilmentää sitä. Yhteiskunta, joka on heijastus kollektiivisesta tietoisuudestame, myös ajaa meitä kaikkia toimimaan hyvin maskuliinisesti. Perinteisestihän yhteiskunnassa on arvostettu järkiperäisyyttä, tekemistä ja eteenpäin menemistä pehmeiden arvojen sijaan.

Jos nainen on hyvin maskuliinisessa energiassa eli ei uskalla näyttää herkkyyttään, vetää hän helposti puoleensa hyvin maskuliinisia miehiä, jotka eivät myöskään ole kosketuksisssa tunteisiinsa. Suhteet, joissa molemmat osapuolet ovat sydämet kiinni, eivät onnistu. Toisaalta tällaisen naisen puoleensa vetämät miehet saattavat tuntua hänelle liian feminiinisiltä häneen itseensä verrattuna. Sisäiset tunne-epätasapainotilamme heijastuvat aina ulkomaailmaan, muun muassa romanttisiin suhteisiimme.

Herkkyys on vahvuutta

Se, että uskaltaa näyttää herkkyytensä ja haavoittuvaisuutensa, on todellista vahvuutta. Tämän olen todennut viime vuosina, kun olen uskaltanut alkaa etsiä kadonnutta herkkyyttäni. Surimman osan elämästäni yritin toimia kuin mies; olla järkiperäinen, tehokas, suorittava ja eteenpäinmenevä. Olinhan oppinut isän käytöksestä, ettei herkkyys ole sallittua, enkä kokenut usein olevani turvassa hänen kanssaan. Olihan hän alkoholisti omien haavojensa vuoksi. Kun ryhdyin parantamaan sitä, miten muun muassa se on minuun vaikuttanut, kokemukseni elämästä alkoi muuttua hurjasti. Huomasin, että näennäinen kovuus ja niin sanotusti sydän kiinni oleminen ei ole vahvuutta. Kukaan ei ole tahallaan sydän kiinni, vaan ainoastaan käsittelemättömien traumojensa vuoksi. Ja ainoa varmasti kestävä turvallisuuden tunne löytyy vain sisältäsi.

Sinussa on jo kaikki. Sinun täytyy vain löytää ja vapauttaa piilossa oleva herkkyytesi, rakkautesi ja turvasi pelon ja turvattomuuden alta. Minä olen saanut eniten apua edellä kuvailemiini haasteisiin, sisäisen turvan ja piilotetun herkkyden löytymiseen energiahoidon ja regressioterapian avulla. Ne ovat auttaneet minua purkamaan, transformoimaan ja parantamaan itsestäni kaikkea sitä, mikä tuntuu estävän minua olemasta sitä, mitä oikeasti olen. Voin auttaa sinuakin omassa prosessissasi, jos kuulet kutsun. Suosittelen tähän tarkoitukseen naisille suunnattua Herkäksi ja vahvaksi -palveluani https://lottakvist.fi/herkaksi-ja-vahvaksi/.

Kirjoittaja on henkisen kasvun ohjaaja. Lotan missio on auttaa naisia vapautumaan negatiivisista tunteista, rakastumaan itseensä ja löytämään mielenrauhan.

Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi