Työkaluja virusepidemian selättämiseksi | osa 2 – Mieli

2020-06-19T00:25:31+03:0029.3.2020|

Tämä kirjoitus jatkaa koronaepidemian ja sen luomaa erikoistilan tarkastelua keinoin, jotka uskon helpottavan meneillään olevan pelottavan tilanteen käsittelemistä. Vaikka elämme haastavia aikoja, haluan ajatella, että yhdessä selviämme tästä entistä voimakkaampina yksilöinä ja vahvistuneena kansakuntana. Maailmana.

Meillä suomalaisilla on pitkään ollut hieman nöyrä asenne ja usein vähättelemme itseämme.

Haluan ajatella, että tästä haasteesta nousee uusi voimakkaampi ja toisiamme enemmän arvostava yhteiskunta, joka saa suuria aikaan. Pysykäämme vahvoina ja rauhallisina. Kun meitä koetellaan, voimme yhdistää voimamme ja selviytyä mistä vain!

”Selviytymisemme lajina riippuu täysin kyvystämme havaita, että oma hyvinvointimme ja toisten ihmisten hyvinvointi on itse asiassa yksi ja sama asia.” –Marshall Rosenberg

Tämän kirjoituksen esittämät ajatukset ovat pitkään opiskelemani aiheitten tiimoilta, joista olen itse saanut paljon hyvää. Toivon, että saattaisit löytää täältä edes yhden ajatuksen, joka voisi auttaa sinua tässä hetkessä. Mikäli näin kävisi, olisin erittäin onnellinen.

Lue täältä, täältä ja täältä sarjan edelliset osat.

Ongelma-reaktio-ratkaisu on strategia, jota valtaa pitävät usein harjoittavat. Luo ongelma. Luo ongelmalla yleisölle reaktio. Mitä suurempi ongelma on sitä rajumpi reaktio. Ja sitten – tarjoa ratkaisu ongelmaan.

Olemme juuri yhtymäkohdassa, jossa ongelma ja reaktio kohtaavat.

Tämä on hetki, kun meillä on oiva mahdollisuus tulla tietoiseksi reaktioistamme, joita pelot nostavat pintaan, kuolemanpelko ja tuntemattoman pelko ovat suurimpia pelon aiheita kollektiivisesti, ja meneillään oleva pandemia kattaa ne molemmat. Myös jokaisella meistä on perittyjä sota-ajan traumoja, joita hallitseva poikkeustila saattaa nostaa pintaan. Kun käsittelemme traumojamme, on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, että ne eivät palvele meidän hyvinvointiamme. Tilanne, joka laukaisee meissä pelkoreaktion, katkaisee yhteytemme meihin itseemme, ja silloin alamme reagoida usein pelosta käsin.

”Pelko johtaa suuttumukseen, suuttumus johtaa vihaan ja viha johtaa kärsimykseen.” – Yoda

Kun alamme perehtyä uskomuksiin ja tarpeisiin, jotka ovat pelkojen takana, voimme huomata, että tuo kyseinen uskomus, joka aktivoi pakene tai taistele -ohjelmoinnin, ei enää pidä paikkaansa. Kun tulemme tietoiseksi pelon tai trauman syntyhetkestä, voimme alkaa ohjelmoida itseämme uudelleen ja alkaa puhdistamaan kehoamme turhista taakoista, joita olemme niin pitkään kantaneet mukanamme. Peloilla ja traumoilla on myös oma matalampi värähtelytaajuus, joka ankkurin tavoin pitelee meitä alemmissa vesissä estäen näin meitä toteuttamasta optimaalisinta versiota itsestämme.

Jos seuraamme ja samaistumme liiaksi median lietsomaan pelkoon, alkaa meidän oma voimamme supistua. Ulkoinen informaatio ottaa meidät haltuun, näkökenttämme kapeutuu ja alamme reagoimaan paniikinomaisesti. Liskoaivot ottavat ohjakset omiin käsiinsä. Liskoaivot reagoivat nopeammin kuin meidän tietoinen mielemme, sillä niiden tarkoitus on suojella meitä uhkaavassa tilanteessa. Esimerkiksi äkkijarrutuksen liikenteessä, jotta emme törmäisi edellä olevaan autoon, on laukaissut aivojemme liskoaivo-osa. Kun pelko ja epätoivo saavat meistä vallan, aivojen etuotsalohko sulkeutuu. Tällöin emme pysty tuntemaan enää empatiaa ja myötätuntoa, jotka ovat avainasemassa toivoessamme myötätuntoisempaa elämää meille. Kun koko kansakunta on ”peura ajovaloissa” -tyyppisessä tilassa, on hyvä myös pysähtyä miettimään, kuka tilanteesta hyötyy? Tuskin ainakaan me.

Paniikkitilassa, joka on vaiheen toinen osa – reaktio, meille on paljon helpompi myydä strategian kolmas vaihe – ratkaisu. Mikäli ongelman olisi luonut jokin ulkopuolinen taho, on haastava uskoa ratkaisun vievään yhtään parempaan suuntaan.

Pelko on pelaamista pimeyden pussiin. Silloin haemme epätoivoisesti apua ulkopuolelta, unohtaen, että meissä itsessämme on kaikki avaimet ratkaisuun. Pyritään siis pysymään rauhallisia.

Pelko on illuusio, joka sijaitsee kuvitteellisessa huomisessa, tilassa, jota ei ole tällä hetkellä edes vielä olemassa eikä edes välttämättä tapahdukaan. Kirjoitamme mielessämme ahdistavaa tarinaa, ja alamme voimaan huonosti sen seurauksena.

Ulkopuolisten tahojen tuominta on itsensä tuomintaa. ”Pitämällä kiinni vihasta on kuin tarttuisit hehkuvaan hiileen heittääksesi sillä jotakuta toista; sinä itse olet se jota sattuu.”  – Buddha

Poistamalla pelon, poistamme ulkoisen kontrolloinnin.  Riippumatta siitä, mistä virus tuli ja miksi – ei se muuta tämänhetkistä tilannetta millään lailla.

Sen sijaan, että käytämme energiaamme toisten tuomitsemiseen, voisimme kanavoida tuon energian myönteiseksi, ja kohdistaa se johonkin rakentavaan, joka oikeasti edistäisi hyvinvointiamme.

Ehkä virus tuli tänne muistuttamaan meitä, mikä tekee meistä ihmisen.
Tämä hetki ratkaisee, ja se, miten päätämme siihen reagoida, ratkaisee myös.

Kun pysymme viileinä kuin viilipytty, menee parhaillaan menossa oleva poikkeustila varmasti sekä lempeämmin että nopeammin ohi!

Uusi identiteetti

Persoona-sana tulee latinasta ja tarkoittaa naamiota. Jotakin, jonka olemme itse rakentaneet erilaisista uskomuksista. Saatamme samaistua vahvastikin sellaisiin leimoihin, kuten nimi, ammatti, ikä, historiamme ja ympäristömme. Erilaiset lokerot. Mitä enemmän olemme näiden ajatusten identifioimia, sen enemmän mielemme ja uskomuksemme rajoittavat sitä potentiaalia, joka voisimme olla! ”Be more like water, my friend!”–Bruce Lee

Parhaillaan menossa oleva operaatio palvelee meitä yllättävällä tavalla. Nyt meillä on upea mahdollisuus tarkastella uskomuksiamme siitä keitä me olemme, olemmeko onnellisia elämässämme, tai vaikkapa siinä ammatissa, jota teemme?

Ovatko jotkin luonteenpiirteemme sellaisia, että joudumme haastaviin tilanteisiin tuon tuosta? Kuinka lähellä olemme sisäistä rauhaa tai koemmeko ylpeyttä siitä mitä teemme? Itse ajattelen siten, että jokaisella meistä on ainakin yksi niin kutsuttu tehtävä tai lahja tässä elämässä, lahja, joka kutsuu meitä mahdollisesti inspiroitumisen kautta. Jos uskaltaisimme lähteä tavoittelemaan tuota unelmaa, tulisimme siinä kenties maailman parhaaksi. Tai ainakin todella onnelliseksi. Kuten Mark Twain aikoinaan totesi: ”Elämäsi kaksi tärkeintä päivää on yksi, kun synnyit ja kaksi, kun muistat miksi?”

Olemmeko aina haaveilleet jostakin, minkä toteuttamisen olemme ajatelleet olevan mahdotonta?
Ajatellaanpa uudestaan.

”Joko uskot että osaat, tai sitten uskot että et osaa – olet joka tapauksessa oikeassa.” – Henry Ford

”Kaikki, minä pystyt kuvittelemaan on totta!” – Disney

Ainoa rajoittava tekijä onnen ja rauhan välissä on uskomme. Se mihin kiinnitämme huomiomme, muuttuu todeksi. Meidän tietoisuutemme on rajatonta, ja meillä kaikilla on mahdollisuus nousta korkeammalle värähtelytaajuustasolle. Sillä kaikki on energiaa. Materian suhde atomista on noin  1 / 200 000, joten todellisuus vain vaikuttaa kiinteältä struktuurilta.

”Todellisuus on illuusio, vaikkakin hyvin sinnikäs sellainen.” –Einstein

Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Se on fysiikkaa. Se on osa sähkömagneettista universumia. Kaikella on oma värähtelytaajuus, ja mitä korkeammalla värähtelemme, sen keveämpi ja onnellisempi on olomme. Rakkaus, ilo, inspiraatio, myötätunto ja anteeksianto värähtelevät korkealla. Häpeä, pelko ja virus taas matalammalla. Jos nostamme tarpeeksi taajuuksiamme, emme voi enää kohdata samalla tavoin matalan värähtelyn haasteita. Kun aaltopituuksien ero on tarpeeksi suuri, ei parhainkaan radio pysty vastaanottamaan samaan aikaan lähetyksiä, joiden taajuuksissa on suuria eroja.

”Hän jota fysiikka ei ole pöyristättynyt, ei ole ymmärtänyt siitä mitään.” –Nils Bohr

Jokainen meistä on tavannut henkilötyypin, joka saa aina kaikki kiertävät pöpöt, ja joka puhuu usein siitä, mitä kauheaa hänelle aina sattuu ja miten kaikki näyttää taas synkältä. Kenties hän suhtautuu elämään muutenkin vahvan varauksellisesti. Ei siis ole ihmekään, että keskittymällä haasteisiin ja muistelemalla usein epäonnistumisia tai muuten ikäviä hetkiä, tilaa itsellensä juuri sen tyyppistä todellisuutta. Se mihin keskitymme, vahvistuu. Myös se, mitä vastustamme, vahvistuu. Todellisuus on kuin peili; sitä mitä lähetämme ulos, on myös se mitä peilautuu meille takaisin. Rumin sanoin: ”Kuinka voit koskaan uskoa peilisi puhdistuvan, jos ärsyynnyt joka kerta kun sitä pyyhkäistään.”

Parhainta kuitenkin on, että voimme itse valita voida paremmin. Voimme tehdä päätöksen, että haluamme voida paremmin. Voimme luoda intention ja alkaa hitaasti mutta vakaasti astelemaan sitä kohti. Visualisoida. Kehittyä ja oppia. Sillä meillä on enemmän valtaa, kun uskommekaan.

Kvanttifysiikassa tätä kutsutaan superpositioksi – tilaksi, jossa kaikki on mahdollista.
Kuuluisassa kahden aukon kokeessa tutkijan läsnäolo ja huomio muuttaa partikkelitasolla kokeen lopputuloksen erilaiseksi, kun jos koetta ei ole seuraamassa kukaan.

Kun kohtaamme samankaltaisia haasteita uudestaan ja uudestaan, on siinä usein yksi tärkeä ja hieman ärsyttävä yhteinen tekijä; olemme aina itse paikalla. Kun viimein saamme tarpeeksi ja antaudumme, saatamme huomata, että näissä tilanteissa yhteistä on usein se, miten reagoimme kyseiseen ärsykkeeseen.
Tilanne on hieman sama, jos löisit pimeässä aina uudestaan ja uudestaan pääsi seinään. Se alkaisi varmasti jossakin vaiheessa kyllästyttää. Kun pysähdymme miettimään, kuinka tilanne voisi muuttua meille myönteisemmäksi, löydämmekin valokatkaisijan ja näemme, että vieressähän on hieno ovi. Tämän jälkeen ei ole enää tarvetta pään lyömiselle seinään. Olemme oivaltaneet jotakin uutta, ja se muuttaa taajuuttamme taas hieman korkeammaksi, eikä meidän enää tarvitse oppia tuota kyseistä läksyä. Haaste katoaa todellisuudestamme.

Mielen voima

”Sinulla ei ole muita esteitä, kuin ne joihin uskot”

Mielemme ja ajatuksemme vaikuttavat todella konkreettisesti todellisuuteemme.

Tästä varmasti kaikille tuttu esimerkki on plasebo- eli lumelääkevaikutus. Lukuisissa kokeissa on todettu, kuinka pelkällä kalkkitabletin syömisellä voidaan vaikuttaa ihmisen terveyteen konkreettisesti. Lääkäri on vakuuttanut potilaalle kyseessä olevan ”uusi ihmelääke”, joka tekee sitä ja tätä, ja potilaan sairaus on joissain tilanteissa jopa parantunut täysin. Jos kokeissa on jälkikäteen paljastettu, että kyseessä oli plasebo, ovat oireet palanneet takaisin.

Tämä toimii myös toisinpäin. Tanskassa nuori mies potilas raahautui henkitoreissaan ensiapuun kertoen lääkärille yrittäneensä itsemurhaa ”uudella lääkkeellä.” Potilas oli hengenvaarassa ja lääkäri rupesi selvittämään tuntemattomien pillerien alkuperää. Kuin ihmeen kaupalla hän tavoitti kollegan, joka remahti nauramaan ja totesi ”lääkkeen” olevan vain kalkkitabletti plasebokokeesta.

Kuolemaisillaan oleva potilas nousi puolessa tunnissa terveenä ylös, ja poistui kävellen kotiinsa kuultuaan asioiden todellisen laidan. Vaikka ”asioiden todellinen laita” oli itse asiassa hänen mielensä ja uskomuksensa luomaa.

”Ihmisen suurin harha on uskomus siitä, että asioille on olemassa muita syitä kuin hänen oma mielensä.”– Neville Goddard

Riisikuppitesti

Haluatko testata ajatuksiesi voimaa? Keitä hiukan riisiä ja jaa ne kahteen puhdistettuun identtiseen lasipurkkiin. Täytä vedellä riisin pintaan asti. Sulje ilmatiivisti, ja laita toiseen purkkiin tarra, jossa on sydämen kuva, ja toiseen tarra, jossa on vaikkapa pääkallo.

Säilytä pimeässä paikassa kolme viikkoa, ja toista seuraava kaksi kertaa päivässä: Ota sydämellä merkitty purkki syliisi ja lähetä sille minuutin parin ajan mitä kauneimpia ja rakkaudellisempia ajatuksia. Helli sitä. Toista sama toiselle purnukalle sillä erotuksella, että lähetät nyt vihaa ja angstia, kiroilua ja kiukkua.

Noin kolmen viikon päästä avaa purnukat ja tarkastele sisältöä. Saatat yllättyä!

Lue täältä Ho´oponoponosta, havaijilaisesta rukouksesta, jonka avulla eräs filosofian tohtori paransi useita ihmisiä heitä koskaan tapaamatta!

On tärkeää tulla tietoiseksi ajatuksistaan. Meillä on vuorokaudessa noin 70 000 ajatusta, joten sekaan mahtuu varmasti myös toistoa. Mukaan mahtuu myös paljon ajatuksia, joita emme edes ehdi rekisteröidä tietoisesti, mutta ne saattavat laukaista meissä silti erilaisia tunteita. Jos useat ajatuksemme keskittyvät tuomitsemaan tai vähättelemään meitä itseämme, alkaa suru, alakulo ja epävarmuus nousta varmasti puseroon. Lamaannumme ja sulkeudumme pikkuhiljaa ja sitten vain selkä kumarassa kohti uusia haasteita!

Paranemisen avain on myös metodi, joka poistaa tehokkaasti vanhoja ja jarruttavia uskomuksia, sekä varsinkin stressiä. Lue Paranemisen avaimesta lisää täältä.

Nyt on myös oiva hetki ottaa härkää sarvista, ja kohdata empaattisesti mahdolliset hiertävät tilanteet puolison, perheen tai ystävien kanssa. Jos käsittelemme lempeässä ilmapiirissä hetkiä, joissa joku on meitä joskus satuttanut, kerromme miltä meistä tuntui, ja miltä se meissä kaikuna vielä joskus nykyäänkin tuntuu, tulemme kuulluksi ja saatamme saada rauhan. Tämä lisää helposti myös ymmärrystä ja anteeksiantoa henkilöiden välillä, ja olomme helpottuu ja keventyy. Kun opimme tulemaan paremmin kuulluksi tunteissamme, ja kun opimme kuulemaan toisen ihmisen syyttävät sanat signaalina siitä, mitä hänessä tapahtuu tunteiden takana, on meidän helpompi rakentaa yhteyttä ja myötätuntoa. Tässä prosessissa auttaa loistavasti Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, eli Nonviolent Communication – lue siitä lisää täältä.

”Myötätunto on kieli, jonka kuuro voi kuulla ja sokeakin nähdä.” –Mark Twain

Kun hiertymät ihmissuhteista kohdataan empaattisesti ja siten, että molemmat osapuolet tulevat kuulluksi, on helpompi asettua myös toisen saappaisiin, ja täten yhteys ja ymmärrys kasvaa.

Hiljentymällä kuulemme enemmän

Meditaation terveysvaikutuksista puhutaan paljon. Tekniikan nimessä on jo itsessään vahva vihje. Medi – lääkitsevä, hoitava. Hiljentymisen, rukoilun tai meditaation voima on tehokas.

Tapoja harjoittaa hiljentymistä on lukuisia. Toisille se on kävelyä metsässä tyhjin mielin, toiselle tanssimista, toiselle taas meditointia. Kun keskitymme vain olemaan ja päästämään ajatuksistamme irti, alkaa rauha täyttää koko olemuksemme. Meillä on mahdollisuus päästä yhteyteen itsemme ja koko universumin kanssa. Meditaation hyötyjä on tutkittu valtavasti ja sitä harjoittamalla meillä on mahdollisuus saada yhteyttä itseemme, poistaa stressiä ja ahdistusta, ja lisää jopa elinvuosia elämämme lankaan. Se vaikuttaa myönteisesti myös unen laatuun ja verenpaineeseen.

Kuuluisassa kokeessa 7000 munkkia meditoi maailman rauhan puolesta ja se vaikutti rikostilastoihin koko maailmassa niitä radikaalisti vähentäen. Kyseessä on niin kutsuttu Maharisi-efekti, jonka mukaan meidän aivojen lähettämät aallot, sähköiset impulssit, vaikuttavat kollektiiviseen tietoisuuteen. Tästä tunnetaan myös paljon muita esimerkkejä maailmalla.

Kun hiljennymme ja avaamme itsemme, kuulemme mitä sielumme ja korkeampi minämme meille kuiskuttelee.

Alamme päästä käsiksi intuitioon sekä inspiraatioon, ja elämämme alkaa muuttua tasapainoisemmaksi. Synkronisiteetti alkaa lisääntyä elämässämme, olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamme oikeat ihmiset ja asiat alkavat sujua. Saatamme nähdä toistuvia numerosarjoja ympärillämme, ja alamme muistaa tehtävämme, omaa polkuamme.

Miksi olemme täällä? Ymmärrämme kaiken olevan peliä sekä pelin tavoitteen. Emme ehkä ota elämää enää niin raskaasti ja vakavasti. Muutamme perspektiämme ja suhtautumistamme ulkoisiin ärsykkeisiin. Tulemme rauhallisemmiksi, enemmän hetkessä eläviksi ja jopa karismaattisemmiksi.

Kun rauhoitumme, alkaa niin kutsuttu apinamieli ja sen loputtomat jaaritukset hiljenemään. Se kun ei pysty mekastamaan kuin vain menneisyydessä tai kuvitteellisessa tulevaisuudessa. Samassa paikassa, missä pelko ja suru asuvat.

”Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet rauhaton, elät tulevaisuudessa. Jos koet sisäistä rauhaa, elät tässä hetkessä.”     – Lao Tzu

Kun pyrimme elämään ja kokemaan hetkessä enemmän, alamme jälleen muistaa, että ansaitsemme onnen, ansaitsemme rauhan ja runsauden. Olemme aina yrittäneet parhaamme ja nyt voimme alkamaan opetella olemaan suopeita ja armollisia sekä meitä itseämme kohtaan että kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Emme koskaan voi tietää, mitä toisessa ihmisessä tapahtuu, tai mitä hän on joutunut kestämään.

”Jos haluat tulla onnelliseksi, kehitä myötätuntoa.” – Dalai Lama

Kiitollisuus

Nyt, kun kaikki muu on pysähdyksissä, on meillä enemmän aikaa itselle ja läheisimmille, kulttuurille, inspiraatiolle, käsin tekemiselle – kaikelle mihin meillä ei ennen ole ollut aikaa. Kaikki sellainen, mikä saa meidät kadottamaan ajantajun, on kohti meidän polkuamme!

Kun toimimme sydämestä, puhtaasta rakkaudesta käsin (se ei aina tietenkään helppoa!) ja myötätuntoisesti, ei mikään pimeys, ei pelko eikä viha voi sitä voittaa. Sillä olemme silloin jo sellaisella tasolla, missä valo ja ilo elää.

”Eilen olin älykäs, joten halusin pelastaa maailman. Tänään olen viisas, joten muutan itseäni.” –Rumi

Kun keskitymme kiitollisuuteen ja asioihin, joista olemme kiitollisia, lisää se myös rakkaushormonina tunnetun oksitosiinin määrää kehossamme. Se lisää myös serotoniinin määrää ja elvyttää immuunijärjestelmäämme. Kiitollisuus poistaa myös stressiä ja parantaa verenkiertoa.

Hieno tapa lisätä kiitollisuusharjoituksia elämäänsä on alkaa pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Iltaisin siihen voi kirjoitella kaikista niistä asioista, joista on kiitollinen. On hämmästyttävä huomata, miten kiitollisuutta aiheuttavien asioiden määrä elämässä alkaa kasvaa.

Loppusanat

Uusimaa on parhaillaan lukittu, ja koko maailma tuntuu valuvan kaaokseen. Meillä kaikilla on huolia selviytymisestämme, läheisistämme, taloudesta ja tulevaisuudesta.

Itse olen päättänyt suhtautua tähän tilanteeseen mahdollisimman myönteisesti ja nähdä tämän ennen näkemättömän seikkailuna, joka tekee meistä sankareita. En suostu olemaan uhri.

Meillä on valta. Uskon myös, että kaikki viimeaikaiset tapahtumat ovat vasta alkutahteja jollekin upealle ja paljon suuremmalle muutokselle, jota parhaillaan valmistellaan meille avattavaksi. Maailma saattaa muuttua hyvinkin nopeasti, ja vaikka varmasti rankkoja uutisia on vielä tiedossa, on muutos meidän ja maailmamme hyväksi. Valo voittaa. ”Hyvikset” ovat vihdoin voittamassa. Ehkä tällä karanteenilla on tosiaan muitakin tarkoituksia. Aika näyttää. Pidetään me sillä välin yhtä!

Ja muistetaan silti pestä kädet!

“Olimmepa sitten mehiläisiä, ponderosamäntyjä, kojootteja, ihmisiä tai tähtiä, tahdomme vain rakastaa ja olla rakastettuja, hyväksyttyjä, hoivattuja ja arvostettuja sellaisina kuin olemme. Onko se tosiaan niin vaikeaa?” – Derrick Jensen

P.S. Tässä vielä inspiraation lähteeksi Charlie Chaplinin puhe hänen 70-vuotisjuhlistaan, 16. huhtikuuta 1959

KUN ALOIN RAKASTAA ITSEÄNI

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin että ahdistus ja henkinen kärsimys ovat vain varoitusmerkkejä; elän vastoin omaa totuuttani.
 Tänään tiedän sen tarkoittavan REHELLISYYTTÄ.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin kuinka syvästi joku voi loukkaantua siitä että koetan suunnata toiveitani häneen väärään aikaan, kun hän ei ole vielä valmis, vaikka tuo ”hän” olisinkin minä itse. Tänään kutsun sitä KUNNIOITUKSEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin kaipaamasta toisenlaista elämää, ja näin, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan. Tänään kutsun sitä KYPSYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin olevani kaikissa olosuhteissa aina oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, ja että kaikki tapahtuu täsmälleen oikealla hetkellä. Se rauhoitti minua. 
Tänään kutsun sitä ITSELUOTTAMUKSEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani, lakkasin suunnittelemasta huikeita projekteja tulevaisuuteen. Tänään teen vain sitä mikä tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi, asioita joita rakastan, jotka saavat sydämeni riemuitsemaan, ja minä teen ne omaan tapaani, omalla rytmilläni. Tänään kutsun sitä YKSINKERTAISUUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, luovuin kaikesta mikä ei ole hyväksi terveydelleni – ruuasta, ihmisistä, tavaroista, tilanteista, kaikesta mikä masensi minua ja loitonsi minua itsestäni. Ensin kutsuin tätä asennetta terveeksi itsekkyydeksi. Tänään tiedän sen olevan ITSENSÄ RAKASTAMISTA.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa; siitä lähtien olen ollut vähemmän väärässä. 
Tänään ymmärsin sen olevan VAATIMATTOMUUTTA.

Kun aloin rakastaa itseäni, en suostunut enää elämään menneisyydessä ja olemaan huolissani tulevaisuudesta. Nyt elän vain tätä tapahtuvaa hetkeä varten. Tänään elän jokaisen päivän, päivän kerrallaan ja kutsun sitä AUTUUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että mieleni voi satuttaa minua ja tehdä minut sairaaksi. Mutta kun kytkin sen sydämeeni, tuli mielestä arvokas liittolainen. Tänään kutsun tuota kytköstä SYDÄMEN VIISAUDEKSI.

Meidän ei enää tarvitse pelätä riitoja, yhteenottoja ja ongelmia, ei omia eikä muiden; törmääväthän tähdetkin joskus ja niiden pirstaleista syntyy uusia maailmoja.
Tänään tiedän, SE ON ELÄMÄÄ!

Mikäli kiinnostuit edellä mainituista aiheista, ja haluaisit oppia niistä henkilökohtaisella tasolla lisää, ota yhteyttä toimitus@valomedia.fi. Tarjoamme henkilö- sekä ryhmäkohtaista valmennusta aiheisiin liittyen.

on Valomedian perustaja, puhuja, tuottaja ja ohjaaja. Tuomas rakastaa luontoa, avaruutta, seikkailuja ja saunomista.

Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi