Ihmisten omien pelkojen kohtaamiseen päättyvä Suuri Virussota | Osa 2

2020-05-26T14:50:53+03:0026.5.2020|

Raportti Tähtineuvostolle

Arvoisat neuvoston jäsenet,

Vieraillessamme äskettäin Maapallolla kohtasimme epätavallisen pelokkaan ja jännittyneen ilmapiirin, joka vallitsi etenkin ihmiskunnan suurimmissa asutuskeskuksissa. Olemme tottuneet pelkoon Maan päällä, koska ihmiset ovat valinneet sen tavakseen hallita omia yhteisöjään. Pelko on hyvin yleistä ihmisten parissa, vaikka he sen itse mielellään joko kieltävät tai peittävät kutsumalla sitä stressiksi. Tällä kertaa pelon taso oli äärimmäisen korkea. Olimme hyvin kiinnostuneita tilanteesta ja kokosimme tutkimustemme jälkeen tämän lyhyen raportin.

Ihmisrotujen ja kulttuurien kirjo on valtava; ihmisten ihonväri, muoto ja koko sekä heidän kulttuuriset ilmaisunsa vaihtelevat suuresti maantieteellisesti. Viime vuosikymmenten aikana eri rodut ovat alkaneet sekoittua ja samalla asettua monille uusille alueille. Mutta silti kaikilla ihmiskulttuureilla on yksi yhteinen piirre: ne kaikki rakentuvat elonjäämisen pelon varaan, mikä johtuu siitä, että ihminen on taipuvainen samaistumaan pelkästään kuolevaiseen tutkimusvälineeseensä eli kehoonsa.

Ihmiset ovat pääosin unohtaneet ja jopa kiistäneet todellisen identiteettinsä Elämänä Itsenään, joka tutkii luomisen loputtomia mahdollisuuksia. He ovat kieltäneet oman iankaikkisen ja hahmottoman luonteensa ja joutuneet ajallisen kehonsa ja sen rajallisten aistien ansaan. He ovat kiinnittyneet sekä kehon muotoon että kulttuurinsa ja hallintorakenteittensa houkuttaviin ja koukuttaviin muotoihin, mikä luonnollisesti luo ja ylläpitää pelkoa, koska kaikkien muotojen elinikä on aina rajallinen. Kaikki muodot syntyvät ja ne myös kuolevat, ja ihmisen sitoutuminen ajalliseen todellisuuteensa aiheuttaa ihmisen kaiken pelon, kurjuuden, ahdistuksen, tai stressin, joksi he sitä itse haluavat kutsua.

Viime vuosisadan aikana pelon ote ihmiskunnasta on vähitellen kiristynyt, kun sekä fyysinen matkustaminen että viestien välittäminen on nopeutunut ja tehostunut. Ensin tulivat junat, autot, laivat, sanomalehdet, radio, ilmailu ja televisio, ja viimeisen 30 vuoden aikana tietokoneet ja matkapuhelimet. Yhdessä ne ovat liittäneet yhteen tekniseen verkkoon melkein koko ihmiskunnan. Näiden verkostojen omistajat pelkäävät menettävänsä oman hallitsevan asemansa ja otteensa väestöstä. Koska he uskovat pelon kautta tapahtuvaan mielen ja ihmisten hallitsemiseen, suurin osa median sisällöstä liittyy myös pelkoon.

Pelko on kaiken markkinoinnin perusteema: Ihmisen alitajuiset pelot sairauksista, kuolemasta, yksinäisyydestä jne. herätetään ja sitten markkinoidaan tuotetta tai palvelua tämän pelon lievittämiseksi. Tavaroiden ostamisesta on tullut tapa lievittää tai turruttaa tiedostamattomia pelkoja.

Pelko on kaiken politiikan perusteema: Päätökset tehdään aina jakamalla mahdollisuudet hyviksi tai pahoiksi, samalla kun vastustajan oletetaan olevan paha ja kannattajan hyvä. Ihmiset pelkäävät olevansa pahoja tai syyllisiä, ja siksi he yrittävät epätoivoisesti olla hyviä ja tehdä oikeita päätöksiä. Tämä hyvän ja pahan moraalinen kiikku tulee ikuisesti heilahtelemaan edestakaisin, mikä tekee politiikan maailmasta sekasortoisen. Politiikka on siten myös pelon kautta hallitsemista.

Koko ihmiselämän idea kaikilla olemisen tasoilla perustuu pelkoon ja kilpailuun. Pariskunnat, perheet, yritykset, kirkot, puolueet, kansat ja kaikki muutkin taistelevat jatkuvasti saavuttaakseen hallitsevan aseman. Tämä on johtanut jatkuvasti kiristyvään vallan keskittymiseen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kourallinen ihmisiä omistaa tai hallitsee suurimman osan koko planeetan resursseista. He ovat voittaneet kilpailun, ja kaikki muut ovat hävinneet.

Mutta pelko on edelleen olemassa. Voittajat pelkäävät menettävänsä voittonsa mikäli häviäjät lopulta tajuavat sen silmänkääntötempun, jonka avulla voittajat ovat virittäneet talousjärjestelmän sellaiseksi, että kaikki vauraus päätyy vähitellen noiden muutamien käsiin. Ja luonnollisesti myös häviävä enemmistö pelkää. He pelkäävät sitä, että heidän mahdollisuutensa itsenäiseen ja kohtuulliseen toimeentuloon tällä kauniilla planeetalla käy päivä päivältä haasteellisemmaksi…

Tässä tilanteessa maapalloa tällä hetkellä pelolla hallitseva ryhmä keksi ajatuksen. Pelätessään ihmisiä, joita he olivat kautta aikojen niin taitavasti hyödyntäneet ja hallinneet, he halusivat nyt käyttää tuota samaa pelon välinettä vahvistaakseen omia asemiaan.

He olivat jo aiemmin käyttäneet kahta maailmansotaa omien tavoitteittensa saavuttamiseen ja ihmisten mielien traumaattiseen muokkaamiseen. He olivat myös kehittäneet mahtavan viihdekoneiston markkinoimaan julmaa ja väkivaltaista viihdettä, joka ruokkii ja ylläpitää ihmisten mieliin piilotettuja traumoja. Suurin osa kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista on täynnä kuolemia, murhia, onnettomuuksia, seksiä, väkivaltaa sekä taistelua vallasta ja rakkaudesta.

Myös lääketeollisuutta, joka on sotateollisuuden jälkeen toiseksi suurin teollisuuden haara maapallolla, oli kehitetty  pelon, kilpailun ja valtataistelun sotilaallisten periaatteiden avulla. Sekä ihmisen että Maapallon kehoa pidettiin taistelukenttänä, jolla eri ryhmät eli kansakunnat, yritykset, bakteerit ja virukset taistelivat valta-asemasta. Taistelu oli jatkuvaa ja se vaati yhä enemmän taloudellisia ja lääketieteellisiä resursseja…

Tässä tilanteessa syntyi idea yksinomaan ihmisten mielissä käydystä kolmannesta maailmansodasta. Jos pelkäävän mielen reaktioita voitaisiin hallita lähes täysin, sota voitaisiin taistella ja voittaa tuhoamatta niitä aineellisia resursseja ja rakenteita, joihin myös maailmaa johtava eliitti oli kiintynyt. Joku jossain keksi mestarillisen suunnitelman, joka käyttäisi hyväkseen ihmisten tiedostamattomia pelkoja heidän oman mielensä sterilointiin ja jähmettämiseen, jotta heitä sitten voitaisiin hallita heidän omien pelkojensa kautta valtavana säyseiden kansalaisten laumana. Pelon pommi räjähtäisi ihmisten mielissä ja tekisi heistä lopullisesti kykenemättömiä itsenäiseen ja luovaan toimintaan. Sen jälkeen hallitsijoilla ei olisi enää mitään syytä pelätä nöyriä alamaisiaan – tai niin he ajattelivat ja suunnittelivat.

Kolmannen maailmansodan lähtökohtana oli oletus viruksista, jotka uhkaavat ihmiskehoa ja koko ihmiskuntaa. Kaikki sodat ravitsevat vihollisen, sillä ilman vihollista kansaa ei saa houkutelluksi sodan julmuuteen. Nämä oletetut virukset olivat käteviä vihollisia, sillä ihmiset eivät voineet itse havaita niitä, vaan heidän oli luotettava sotaa haluavan valitsemiin eliitin asiantuntijoihin. Sodassa viruksia oli torjuttava kaikin mahdollisin tavoin. Jopa pysäyttämällä melkein koko ihmiskunnan ja saattamalla sen kaaokseen, joka antoi vallitsevalle eliitille mahdollisuuden keskittää valtaansa edelleen ostamalla halvalla hyviä yrityksiä. Myös kansakuntien resursseja voitiin hätätilanteessa ohjata tukemaan heidän valtatavoitteitaan esimerkiksi keskittämisen, valvonnan ja AIn alueilla. Suunnitelmissa oli myös koko Maan väestön säyseyden vahvistaminen ruiskuttamalla heihin aineita, joka tehostavat pelon vaikutuksia kehossa. Samaan suuntaan vaikutti myös sähkömagneettisten säteilykenttien jatkuva vahvistaminen ihmisyhteisöissä.

Joten Suuri Virussota taisteltiin pelkäävien miesten ja naisten mielissä. Pelon suurin herättäjä oli virus, jonka oletettiin olevan olemassa, mutta jota ei koskaan löydetty tai pystytty eristämään sellaisenaan. Näkijä nimeltään Rudolf Steiner sanoi jo 1920-luvulla, että ihmisistä tuolloin ensimmäistä kertaa löydetyt virukset ovat luonnollisia jätetuotteita, joita syntyy solussa kun se on stressin, pelon tai muu uhan alla. Hän näki, että voimakkaiden radioaaltojen äskettäinen tuominen ihmisen ympäristöön oli stressannut ihmisten kehoja ja aiheuttanut niin sanottua influenssaa. Hänen kokonaisvaltaisia näkemyksiään ei hyväksytty laajasti, koska tiedemaailma työskenteli edelleen atomistisen näkemyksen mukaisesti, jossa yksittäiset atomit, solut, bakteerit, virukset, ihmiset, yritykset ja kansakunnat taistelevat kukin vain oman yksinäisen selviytymisensä puolesta. Kaikki taistelevat toisiaan vastaan omasta yksilöllisestä näkökulmastaan ja yrittävät kasvaa suuremmiksi ja voimakkaammiksi kuin nuo kaikki muut…

Steinerin jälkeisen vuosisadan aikana tämä yksilöllisyyden ja erillisyyden korostaminen on mennyt entistä pidemmälle ja ihmiset ovat jo rotuna voittaneet suurimman osan muista elävistä olennoista tällä kauniilla maapallolla. Pelottavassa halussaan saada itselleen kaiken vallan he ovat joko tuhonneet tai käyttäneet ainakin hyväkseen suurinta osaa kaikista Maapallon elävistä kasveista ja eläimistä. Heidän pelottavat ajatuksensa vallasta ovat toteutuneet valtavina kaupunkiryppäinä, jotka tuhoavat ja saastuttavat maata ympärillään ja leviävät laajan liikenneverkon avulla kuin syöpä muodostaakseen yhä uusia kasvaimia Maan kerran niin vehreällä iholla. Yksilöllisyyden ja erillisyyden tauti leviää kaikkialle.

Virussota oli hieno idea. Voisit käyttää jotain, jota ei lainkaan ole olemassa, herättääksesi väestössä pelottavia reaktioita. Samalla olisit itse turvassa tietäessäsi, että virusta ei ollut oikeasti olemassakaan. Virukset ovat itseasiassa pelkäävien ja stressaantuneiden ihmisten solujen luonnollisia jätteitä eli eritteitä. Pelkojen voimistuessa melkein kaikkien ihmisten soluista voidaan löytää näitä viruksia. Tässä auttaa myös niiden havaitsemiseen käytetty menetelmä, joka on hyvin löyhä ja epätarkka, mikä mahdollistaa halutunlaisten tulosten saamisen. Kätevää, eikö totta?

Virussotaa oli itse asiassa käyty jo jonkin aikaa ennen vierailuamme Maassa. Alustavat taistelut käytiin jo lintu- ja sikainfluenssoja vastaan, joilla valmisteltiin niin väestöä kuin tarvittavaa infrastruktuuriakin vuoden 2020 virussotaa varten. Virusten pelko oli pidettävä elossa ihmisten mielissä, jotta kokonaisvaltainen hyökkäys olematonta virusta vastaan voisi olla tarpeeksi tehokas.

Suuren Virussodan suunnittelijoita huolestutti myös se seikka, että jotkut tutkijat olivat viime vuosina lähestyneet niitä samoja johtopäätöksiä viruksista, jotka Steiner oli näkyinä ymmärtänyt jo 1920-luvulla. He olivat tutkineet viruksia ja ihmissoluja tehokkaiden elektronimikroskooppien avulla ja löytäneet eksosomeiksi kutsumiaan ilmiöitä, joita ihmissolut tuottavat aina kun pelot, kemikaalit tai muut ulkoiset uhat stressaavat niitä. Näillä eksosomeilla on täsmälleen samat fyysiset ominaisuudet kuin viruksilla, ja jotkut tutkijat ovat jo päätyneet näkemään ne aivan samoina ilmiöinä. Solun sisällä muodostuu eksosomeja, jotka sulkevat sisäänsä solun nesteessä kelluvat myrkylliset tai rikkoutuneet RNA:n osat. Sitten ne työntyvät solukalvon läpi poistaakseen nuo jätteet kehosta suun ja nenän limakalvojen kautta. Samaa prosessia voidaan kutsua myös flunssaksi.

Heräävä ymmärrys eksosomeista oli huolestuttavaa suunnitellun virussodan kannalta. Siksi sota oli välttämätöntä aloittaa ennen kuin ihmiset ymmärsivät ettei virusta, joka levitettäisiin ympäri maailmaa, oikeasti ollutkaan olemassa. Ihmisiä uhkasi todella vain se alitajuinen pelko, jonka väärennetty virus heissä herätti. Pelko oli jo jokaisessa ihmisessä, se piti vain saada herätetyksi. Ja virusväärennös oli varsin kätevä tapa laukaista pelko, koska se ei koskaan uhannut niiden ihmisten elämää, jotka tiesivät sen vaarattomaksi. Mikä menestys virussota olikaan!

Kunnes ihmiset saivat selville viruksen väärennetyn uhan sekä uskalsivat kohdata oman mielensä alitajuisten pelkojen todellisen uhan, joka alisti heidät peloilla hallittaviksi. Nuo toiset olivat yhtä lailla pelkojensa vallassa eivätkä omiin pelkoihinsa jähmettyneinä osanneet löytää muita hallitsemisen muotoja. He olivat kaikki yhtälailla peloissaan ja omien pikku pelkojensa vallassa, joiden kaikkien valheellisuus oli vihdoinkin näkyvissä. Ihmiset näkivät, ettei todellakaan ollut mitään pelättävää ja että kaikenlaiset pelot estivät heitä kokemasta Elämän todellista kauneutta ja pyhyyttä sekä heissä itsessään että toisissa heidän ympärillään.

Ihmiset avautuivat kohtaamaan pelkonsa ja heräsivät siten omaan voimaansa ja viisauteensa, mikä yhtäkkiä vei kaiken voiman ja puhdin koko suurelta virussodalta. He näkivät miten heidän omat pelkonsa olivat orjuuttaneet heidät ja että siitä mitä he itselleen olivat tehneet ei tarvinnut syyttää ketään. Oli vain tehtävä toisin. Sota oli ohi, ja vain rakkaus jäi hallitsemaan ja löytämään vapaiden ja itsenäisten ihmisten kautta uusia hallintomuotoja. Tuo kaunis sininen planeetta, jolla pelko oli riehunut jo aivan liian pitkään, huokaisi helpotuksesta ja nautti sekin yllättävästä rauhasta.

Ihmisten todellinen herääminen oli asteittaista. Se tapahtui yksitellen henkilöissä, jotka hyväksyessään oman elämänsä kulun lopulta tunnustivat olevansa vastuussa kaikista kokemuksistaan. He olivat itse luoneet ne kaikki, niin hyvät kuin pahatkin. Se antoi heille todellisen valinnan mahdollisuuden jokaisessa uudessa elämäntilanteessa, mitä kuvaa seuraavassa tekstissä selkeästi ja kauniisti yksi tällä hetkellä heräämässä olevista ihmisistä.  Sen sanoihin päätämme raporttimme tältä kauniin siniseltä planeetalta, jolla on nyt vihdoinkin mahdollisuus kukoistaa, kun sitä hallitsevat ihmiset ovat heräämässä omaan todelliseen luontoonsa, joka on Elämän rakastava ja tyhjältä näyttävä syli, joka kattaa ja kantaa kaikkea elämää kaikkialla ja aina!

”Niin, meillä on koko ajan kaksi aivan erilaista valintaa. Joko me seuraamme menneisyyden murheiden ja pelkojen muokkaamaa ”omaa tahtoamme” ja toteutamme menneisyytemme vaivat vanhoina tulevaisuuksina tai sitten me toteutamme jotain suurempaa ja mahtavampaa tahtoa, ja annamme Elämän ikuisesti tuntemattoman ihmeen toteutua myös meidän kauttamme. Onko sinun tahtosi oman menneisyytesi vai Elämän pyhän nykyisyyden palveluksessa? Elätkö yksinäisessä pelossasi vai Elämän loputtomassa autuudessa? Hyvin yksinkertaista, eikö vain?

Sinun ei tarvitse tehdä mitään ollaksesi Elämän rakastettu. Elämä rakastaa sinut tähän keholliseen muotoon, jossa sinä hetki hetkeltä valitset joko menneiden murheittesi tahdon tai sitten Elämän ihmeen iloisen tahdon. Koko ajan, sekä vain ja ainoastaan juuri nyt, nyt, nyt…

”Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun.” Se ei tarkoita yhdenkään pelokkaan herran tai narrin tahtoa, ei yhdenkään vaimon, miehen tai muun yksinäisen ja ahdistuneen olennon tahtoa. Se ei tarkoita minun tahtoani eikä sinun, vaan se tarkoittaa kaikkea elämää kannattelevan tuntemattoman ihmeen tahtoa. Tahtoa, jota minun pelokas pikku minäni ei voi koskaan voittaa, tavoittaa tai saavuttaa. Minä olen tullut tieni päähän, minua ei enää tarvita. Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Elämäntutkija, kirjailija, kirjakätilö, FM ja mitä vain. Julkaissut 13 vuodesta 1988 ja seuraavat kaksi ilmestyvät syksyllä 2020: "Pelon tuolla puolen" / "Olet rakkaus jota kaipaat". Rahikaisen tutkimukset huipentuivat hänen käytyään Kiinan Wuhanissa jouluna 2019 ja kuultuaan pian kotiin palattuaan viruksesta, joka oli jo lähtenyt liikkeelle...

Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi