Miksi Maasta, joka on niin kaunis, on tullut pelon planeetta? Osa 1

2020-05-22T18:29:36+03:0022.5.2020|

Olipa kerran kaukana erään Linnunradaksi kutsutun kierregalaksin syrjäkulmilla pieni ja kaunis planeetta. Tuo planeetta hehkui sinertävänä avaruuden syvässä sametissa, sillä sitä ympäröi monenlaisen elämän mahdollistava ilmakehä sekä valtavat suolaiset meret. Meriä halkovat mantereet hehkuivat pilvikierteiden läpi näkyessään keltaisen, ruskean ja vihreän monissa sävyissä. Tuo Maaksi kutsuttu planeetta oli niin kaunis…

Maa on kiitänyt avaruuden rajattomuudessa jo vuosimiljardien ajan kieppuen samalla niin itsensä kuin aurinkonsakin ympäri. Riippuen siitä minä historiallisena aikana me olemme sitä on lähestyneet se on luonnollisesti näyttänyt erilaiselta, mutta aina yhtä houkuttavalta. Siksi mekin olemme siitä kiinnostuneet samoin kuin monenlaiset muutkin avaruuden kulkijat, joista jotkut ovat jopa asuttaneet Maata ja olleet mukana ihmiskunnan luomisessa ja kehittämisessä. Meitä Maa kiinnostaa lähinnä erikoisena ja vähän hämmentävänä ilmiönä, koska planeetta hallitsevien ihmisolentojen elämä tuntuu olevan jatkuvaa taistelua ja kamppailua Elämän suloisesti rakastavassa sylissä. Miksi ihmeessä he käyvät jatkuvasti ojasta allikkoon?

Kun lähestymme aluksellamme tuota kaunista sinistä planeettaa vuoden 2020 alkupuolella, kohtaammme ensin Maan oman omenanmuotoisen magneettikentän, joka suojelee sitä avaruuden raskaalta säteilyltä. Lähemmäksi päästessämme planeetan ilmakehä, joka on ohut elämän mahdollistava kalvo sen ympärillä, vaikuttaa kirkkaammalta kuin pitkään aikaa ja viime vuosina laajalle levinneet harmaanrusehtavat saastepilvet peittävät enää pientä osaa Maan pinnasta. Kirkas on Luojan taivas…

Tullessamme vielä lähemmäksi Maan pintaa voimme nähdä planeetan elävästä vehreydestä erottuvia suurempia ja pienempiä alueita, joita hallitsevat suorat ja harmaat väylät, joilla kulkee satunnaisia suoraviivaisesti eteneviä välineitä, joita autoiksi kutsutaan. Mitä suurempia nuo kaupungeiksi kutsutut alueet ovat sitä enemmän niistä huokuu taivaalle erilaisia saasteita sekä sitä enemmän niistä lähtee valtateiksi kutsuttuja väyliä, jotka vievät toisiin pienempiin tai suurempiin kaupunkien etäispesäkkeisiin. Näitä etäispesäkkeitä yhdistävä verkko yhdistää kaikki nuo kaupungit, joissa tätä planeettaa hallitsevat olennot lähinnä asuvat. Ja aivan selvästi kaupunkien lähettyvillä niin taivas kuin maakin on kuluneempi ja saastuneempi.

Tämän kaiken olemme nähneet jo aikaisemmilla käynneillämme. Maan elävä keho on jo pitkään voinut huonosti hallitsijoittensa hillittömän ja hallitsemattoman kasvun kourissa. Noiden ihmisiksi kutsuttujen olentojen toimia on jo pitkään hallinnut pelko riittämättömyydestä, siitä että he eivät saa tarpeekseen eivätkä ole riittävän hyviä täyttämään omia ja toistensa odotuksia. Siksi he ovat yhdessä ahnaan syövän lailla käyttäneet elävää Maata hyväkseen saadakseen kaiken kaipaamansa. Ihanuutta ovat tavoittaneet, mutta sielujen toiviotie on kääntynyt loputtomaksi ahneudeksi…

Näissä mietteissämme tömähdämme oudon paksuun pelon pilveen, jonka olemme toki aiemminkin kokeneet, onhan ahneuskin pelon muoto. Tällä kertaa tuo pelon pilvi on äärimmäisen vahva. Erityisen voimakas ja lähes läpitunkematon se on kaikkien suurimpien kaupunkien yläpuolella. Niin, ja tosiaan kaupunkien liikenne on myös huomattavan vähäistä. Missä nuo ihmiset ovat ja mitä he oikein pelkäävät?

Satunnaisia kulkijoita tutkiessamme huomaamme heillä olevan kuin kuonokoppa suunsa ja nenänsä peittona. Noita olemme aiemmin nähneet vain niin kutsutuissa idän kaupungeissa, joissa ilmansaasteet ovat olleet vaivaksi saakka. Mutta nythän ilma on erityisen puhdasta! Jotkut ovat aiemmin pitäneet noita kuonokoppia myös ollakseen kohteliaasti pärskimättä ympärilleen äkillisen keuhkojen tyhjentymisen eli aivastuksen yhteydessä… Vaan voisiko kaikilla olla sama vaiva samaan aikaan kaikkialla koko planeetalla?

Ihmiset kulkevat myös oudosti kuin toisiaan varoen ja karttaen. He pelkäävät toinen toisiaan. He kantavat syvää pelkoa ja kulkevat kuin pilvessä, joka tunkeutuu kaikkialle, missä näitä ihmisiä on. Kaupungeissa pelon pilvi on käsinkosketeltava ja maaseudun vihreydessä, missä ihmisiä on vähemmän, sitä tuskin huomaa. Itse asiassa luonto ja eläimet ja ötökät tuntuvat hengittävän vapaammin, mutta ihmiset pelkäävät. Eivät kovin lauleskele maailman kautta kulkiessaan… Mikähän heidät saa pelkäämään?

Joskus aikaisemmilla käynneillämme olemme kokeneet vastaavia pelon pilviä, mutta ne ovat olleet näkyvän tuhon alueilla kuten sotatantereella, pommitetuissa kaupungeissa, hirmumyrskyn tai maanjäristyksen tuhoamilla alueilla. Vaikka kuinka etsimme emme löydä mitään sellaista Maan pinnalta. Mikä ihme näitä ihmisiä vaivaa? Maa on niin kaunis, ja ihmiset pelkää ihan julmetusti…

Lopulta kytkeydymme ihmisten tiedotusvälineiden verkkoon saadaksemme tietää, mitä nuo pelokkaat ihmiset ajattelevat. Ensin huomaamme, että kaikkialla maailmassa vilahtelee samanlainen kuva, johon ihmisten pelot tuntuvat liittyvät. Se esittää jotain usein punasävyistä ja pyöreää, josta nousee torvimaisia ulokkeita kaikkiin suuntiin. Mikähän siinä pelottaa niin paljon, että koko planeetta on pelon pilveen kietoutuneena ja ihmisten maailma on melkein pysähtynyt paikoilleen?

Kun tutkimme kuvaa tajuamme sen valtavaksi suurennokseksi ja muistamme lopulta itsekin löytäneemme tuon näköisiä ilmiöitä ihmissoluja tutkiessamme. Olemme näet joskus tuoneet ihmisiä aluksellemme tutkittavaksi, sillä heidän outo käytöksensä tuolla kauniilla sinisellä planeetalla ihmetyttää meitä suuresti. Ja nyt se ihmetyttää meitä erityisen suuresti!

Sillä tuo ihmisten pelkäämä kruunumainen pallo näyttää esittävän ihmissolun puolustusjärjestelmään kuuluvaa ilmiötä, joka syntyy eri tavoin stressaantuneen tai uhatun solun sisällä. Ne keräävät ensin sisälleen uhan ja pelon yhteydessä solussa syntyneitä myrkyllisiä tai haitallisia yhdisteitä. Sitten ne kulkeutuvat solukalvon läpi ja esimerkiksi ihmisen suun tai nenän limakalvoille päästäkseen yskähdyksen tai aivastuksen kautta ulos kehosta. Miksi ihmeessä ihmiset pelkäävät omia solujaan ja sen puolustusjärjestelmää? Ei noista ota kukaan selvää!

Saatamme palata asiaan kun olemme tutkineet näitä ihmeellisiä ihmisiä ja heidän pelokkaita toimiaan hieman tarkemmin. Vanhoina avaruuden kulkijoina, voimme kuitenkin jo olla varmoja, että tuollainen tolkuton pelkääminen ei ole milläänlailla terveellistä millekään elävälle olennolle, ei edes ihmiselle! Ja tiedämme tutkimustemme perusteella, että tuo pelko itsessään tuottaa ihmisoluissa juuri noita ihmisten pelkäämiä kruunumaisia pallukoita! Tämän olemme huomanneet kun olemme tutkineet ymmärrettävästi hieman pelästyneitä ihmisiä aluksillamme. Niin, olemme mekin joskus ihmisten pelkoja herättäneet, mutta emme koskaan näin suuressa mitassa… Mihin ihmeen taivaaseen ihmisten tie on heitä nyt viemässä?

Jatkuu..

Elämäntutkija, kirjailija, kirjakätilö, FM ja mitä vain. Julkaissut 13 vuodesta 1988 ja seuraavat kaksi ilmestyvät syksyllä 2020: "Pelon tuolla puolen" / "Olet rakkaus jota kaipaat". Rahikaisen tutkimukset huipentuivat hänen käytyään Kiinan Wuhanissa jouluna 2019 ja kuultuaan pian kotiin palattuaan viruksesta, joka oli jo lähtenyt liikkeelle...

Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi