Mielitkö kuulla keijujen kikatuksen ?

2020-04-08T17:54:47+03:0012.3.2020|

Nainen istui kannolla  kuunnellen ja kokien ympärillään olevan luonnon.

Etsien elämättä jäänyttä lapsuuttaan, kepeyttä ja lapsenomaista uteliaisuutta. Yrittäen löytää turvallisuuden tunteen ja äitimaan sylin. Hän istui kannolla herkistäen aistejaan, yrittäen avata itsensä olemaan läsnä itselleen ja ympäröivälle luonnolle. Altistaen itsensä myös sille mahdollisuudelle, että kokemus olisi myönteinen, jopa parantava.

Hän istui kannolla, sulki silmänsä ja näki korvillaan. Rekisteröi luonnon ääniä, yrittäen erottaa mahdollisimman monta. Päättäen iloita jokaisesta korvilla näkemästään äänestä ja kuulla samalla oman sydämensä kikatuksen.

Kanto, jolla nainen istui oli vanha, ei kuitenkaan vielä laho. Se tuntui kovana häntäluun alla, tai paremminkin se tuntui häntäluun jatkeelta. Se tuntui alustalta juurille, jotka jatkuivat syvälle äitimaan syliin.

Hän keikutti takamustaan, silti juuret pysyivät paikoillaan, tukevina ja turvallisina.

Kun juuret ovat hyvät, syvällä maassa, voit laajentaa tajuntaasi, mennä oman itsesi reuna-alueille. Kyseenalaistaa tutun ja tunnetun, siirtyä niin sanotusti laajakaistalle, ja mikä oleellisinta vaientaa se opittu ”järjen ääni”, joka väittää toimintasi olevan järjetöntä.

Käytämme aivokapasiteetistamme vain murto-osan. Aistimme ympäröivästä todellisuudestamme vain pienen siivun. Tunteet ovat usein hukassa ja oman intuitionsa on löytänyt vain harva. Millainen tajuntamme olisikaan, jos käytössämme olisi kapasiteetistamme enemmän, vaikka puolet?

Meillä kaikilla on kyky, taito ja oikeudet laajakaistatodellisuuteen, eli nähdä yhtä aikaa sekä sisäänpäin, että ulospäin. Etsiä ja saada tietoja omasta ikiaikaisesta viisaudestaan, joka pulppuaa sisältäpäin. Kysymys kuuluukin, uskallanko kyseenalaistaa luomani todellisuuden ja ”järjen äänen”?

Uskallanko laajentua näkemään korvillani, kuulemaan ihollani ja tuntemaan sydämelläni?” Nähdä voi vain sydämellään” sanoi Pikku Prinssi ja arvatenkin kuuli keijujen kikatuksen.

Seitsemän vuotta sitten aloin tutustua shamanismiin, etsien itseäni ja omaa voimaani luontoyhteyden kautta. Sydämessäni olen istunut tällä kannolla seitsemän vuotta. Joku oli seitsemän vuotta Tiibetissä, minulle riittää tämä kanto.

Kokemus ja kikatus kerrallaan rakennan yhteyttä itseeni ja yhteyttä ympäröivään luontoon. Rakennan suhdetta metsään, eläimiin ja luonnon elementteihin: maahan, veteen, tuleen, tuuleen ja tyhjyyteen. Tavoitteenani on löytää kadotettu kepeys ja lapsenomainen ilo.

Kävelen koiran kansa metsätietä. Sateenjäljiltä ilma on hyvä hengittää, kepeä. Sade on muodostanut lammikoita, muta kuplii niissä kutsuvana. Hyppään ja koira katsoo ympärilleen, kuin etsien pelastajaa.

Yritän oppia pois niistä raameista, jotka olen itselleni rakentanut. Kokemus ja kikatus kerrallaan altistan itseni elämälle ja ilolle.

Kyse ei niinkään ole minun halustani kokea jotain, vaan kyse on aina vastavuoroisuudesta. Siksi kysynkin itseltäni mielinkö kuulla keijujen kikatuksen?

Minun mielestäni kysymys on laveampi, kuin haluanko?

Mitä jos kysyisinkin, haluavatko keijut kuulla minun sydämeni kikatuksen ?

Hymy suupielissä altistan itseni vastaukselle, vaikka se saattaakin olla myönteinen.

Luontoyhteysharjoitus

Mene luontopaikkaan, johon ei kuulu liikenteen melu ja joka on sinulle mieluinen.

Istu kannolle, sulje kevyesti silmäsi ja anna hengityksesi tasaantua.

Kuuntele luonnon ääniä ja yritä löytää niitä mahdollisimman monta. Mikä niistä äänistä on tällä hetkellä mieluisin ? Keskity kuuntelemaan sitä.

Nauti kuulemastasi ja tunne koko kehoon leviävä hyvänolon tunne. Kiitä itseäsi avarakatseisuudestasi ja kiitä luontoa ja äitimaata.

Harjoituksen jälkeen huomioi muutokset kehossasi ja mielessäsi.

Rakkaudella Armi, eli ” nauravakettu”

Kirjoittaja on Armi Pousi, äiti ja isoäiti,

Ratkaisukeskeinen työnohjaaja STOry, Whizhealer terapeutti,

Angelic Reiki®Master Teacher

Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi