Pelon ja häpeän voittaminen – omakohtainen kertomus

2020-05-14T17:32:36+03:0014.5.2020|

Näinä erityisinä aikoina saatamme kokea paljon ylimääräistä pelkoa ja häpeää. Tiedostamatta tilannetta voimme usein jäädä näiden tunteiden vangeiksi. Tulemalla tietoiseksi siitä, että voimme toimia näiden tunteiden kanssa rakkaudesta käsin, avoimesti ja tasapainoisesti, murramme niiden voiman. Kerron tässä kirjoituksessa omakohtaisesti, kuinka pelko ja häpeä haastoivat minua näinä aikoina ja mitä tapahtui sen seurauksena. Huomio: Kirjoituksen sisältö voisi nostaa sisälläni merkittävän määrän häpeää ja pelkoa, jos en olisi niitä kovasti työstänyt.

Häpeän voima

Instagram-käyttäjänimi madebyjimbob, salaliittoihin voimakkaasti kantaa ottava sarjakuvataitelija, pohti tuoreessa Instagram Live -lähetyksessään sitä, kuinka ihmiset ovat tarttuneet pelkoon ja hysteriaan kiinni eivätkä itse asiassa voi päästää kovin helposti siitä irti. Hänen ydinpointtinsa oli se, että ihmiset ovat valinneet hyväksyä (suurella todennäköisyydellä tiedostamattomana reaktiona) ns. yleisen narratiivin. Uusien, edellisen narratiivin vastaisten, uutisten ilmestyttyä he eivät voi kääntää kelkkaansa eli muuttaa mielipidettänsä, koska ovat sijoittaneet siihen henkistä ja varsinkin sosiaalista pääomaa.

Hänen pohdintansa valaisi mieltäni ja minulle se kääntyy tähän tapaan: häpeä estää meitä vaihtamasta näkemystämme. Pelkäämme, että muut eivät hyväksy näkemyksemme vaihtumista, eivät hyväksy uutta näkemystämme tai hylkäävät meidät huonoina tai vääränlaisina ihmisinä.

Häpeä käskee meitä peittämään kasvomme

Kohtasin itse tämän juuri kyseessä olevan häpeän. Olin investoinut vahvasti energiaani, ilmaisuani ja pääomaani yleisen narratiivin puolesta. Niin sanotun COVID-19-pandemian rantautuessa Eurooppaan ja Suomeen seurasin valtamediaan tiiviisti. Intuitioni kertoi, että koko homma haisee. Järkeilin kuitenkin niin, että kyllähän tämän nyt vain on oltava jotain poikkeuksellista, jotain mistä valtamedia kerrankin kertoo kaiken. Journalistit kääntävät kaikki kivet ja aihetta käsitellään kaikista eri kulmista.

Stressi nousee äärimmilleen

Tilanne jatkui siten, että valtamedia ja suuri massa sosiaalisessa mediassa muodostivat yhden yleisen narratiivin ja vahvistivat sitä päivä päivältä. Itse ostin ylimääräistä kuivamuonaa kaappeihin ja nostin käteistä, jonka laitoin lipastonlaatikkoon. Pohdin paljon eri skenaarioita, riskejä ja ratkaisumalleja äidin omistaman yrityksen mahdollisten bisneshaasteiden suhteen. Kaikki tämä aiheutti minussa noin kolme vuorokauden mittaisen hysteriajakson itkuineen ja noin kahden viikon mittaisen pelon jakson. Henkisen stressin määrä oli merkittävällä tasolla. Veikkaan sen perusteella, miten näin muiden ihmisten ympärilläni toimivan, että en ollut aivan yksin tunteideni ja toimintani kanssa.

Kuivamuonaa siinä määrin kuin varautuisi maailmanloppuun

Eräänä päivänä koin jonkinlaisen oivalluksen hetken ja pysähdyin kerrasta. Koin rauhaa ja tiedostin aikaisempien viikkojen ajatusten ja tunteiden vyöryt. Kykenin tarkkailemaan niitä yhtäkkiä niin kaukaa, että ne eivät pitäneet otetta minusta. Tietoisuuteni valtasi kysymys: ”Entä jos?” Eli oivalsin, että jos ns. COVID-19-pandemia on mahdollinen, niin on yhtä lailla täysin mahdollista, että se ja kaikki muu sen ympärillä ei olekaan sitä miltä näyttää tai miltä se on saatu näyttämään. Netin kautta olin kerännyt uskomuspohjan aiemmalle näkemykselleni ja nettiin vei tieni uudestaan. Tutkin niiden minulle tuttujen henkilöiden kirjoituksia, lähdeviitteitä ja linkkejä, jotka olivat alusta alkaen haistaneet palaneen käryä pandemian synnyssä ja todenperäisyydessä, ja jotka olivat rohkeasti tuoneet sen esille.

En välittömästi päättänyt, että vastakkaiset näkemykset pandemiaan liittyen olisivat 100 prosenttinen totuus, mutten myöskään enää purettamatta niellyt mitään valtamediaan tarjoamaa tietoa. Kun kohtasin viranomaisten tuottamia tilastoja, joista toinen väitti neljän prosentin kokonaiskuolleisuutta tietyssä maassa, ja toinen 0,55 prosentin kokonaiskuolleisuutta toisessa tai kun kohtasin asiantuntijoiden artikkeleita ja videoita, joissa kerrottiin vastakkaisia näkemyksiä, ymmärsin, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin valtamedia oli antanut ymmärtää. Se riitti muuttamaan asenteeni avoimeksi.

Tuskan tunteet nousevat pintaan (selfie)

Kamppailut tunteiden kanssa

Tunnepuolella häpeäni halusi turruttaa minut ja pitää minut hiljaisena. Ensimmäiseksi oli henkisesti todella kova paikka myöntää tuoreelle tyttöystävälleni, että olen ollut väärässä poteroituani pelon äärilaitaan, ja että näkemykseni on muuttunut radikaalisti, on se sitten kuinka hassua, outoa, mahdotonta tai häpeällistä tahansa. Mutta niin tein. Sillä en nähnyt muuta kypsää tapaa toimia. Menin häpeää kohti ja sen läpi. Kuten usein häpeän ja pelon tunteen kanssa tapahtuu, ne täysin kohdatessa ja haastaessa huomaamme, että ne ovat illuusioita. Ne ovat usein pelkolähtöistä, haitallista ohjelmointia sisäisyydessämme. Joten vaikka sanon, että myöntäminen oli henkisesti todella haastavaa, ei se lopulta sitä ollut. Se oli sitä siihen asti, kun annoin häpeän ja pelon vaikuttaa (huom. sanon ”annoin”, koska en siihen asti sitä tiedostanut vaan olin tehnyt tiedostamattoman valinnan). Häpeän ja pelon takana oli välitön aitous ja vapaus.

Jos tämä ei sinulle resonoi, voit kokeilla sitä helposti ja katsoa mikä on totta kohdallasi. Kerro läheisellesi jokin sinua hävettävä asia, josta toinen ei tiedä. Voit valita aiheen, josta toinen todennäköisesti ei menetä luottoaan tai malttiaan täysin, mutta se ei ole edes olennaista tässä. Kerro kaikki. Olennaista on kohdata oma häpeä ja katsoa sen läpi.

Luottamus voittaa

Toisen kerran haastoin itseäni läheisen ystäväni kyläilyn mahdollisuuteen liittyen. Ulkopaikkakuntalainen ystäväni ehdotti minulle jossain kohtaa edellä mainitun pelon jakson loppupuolella, että voisi tulla luokseni yökylään. Vastasin vaikeroinnin jälkeen kieltävästi antaen pelon vaikuttaa vastaukseeni. Ystäväni huomasi, että en toiminut intuitiosta, tasapainosta ja rakkaudesta käsin, mutta toki hyväksyi vastaukseni. Kerroin hänelle, että tunnistan itsekin, että en ole tasapainossa, mutta että en kykene muuhun ratkaisuun tällä hetkellä. Tämä herätteli minua, sillä pyrin kohti tasapainoa, asiassa kuin asiassa. Nyt olin antanut pelon viedä minut yhteen ääripäähän toiminnassani enkä pitänyt siitä.

Tunteiden kommunikointi lisää yhteyttä ihmissuhteissa

Tyttöystäväni kokonaisnäkemys tilanteesta ja toiminta eivät lainehtineet ääripäästä toiseen suuntaan kuten minulla. Joka tapauksessa elimme rajoitetusti, kuten yleinen narratiivi ohjasi tekemään. Toimimme arjessamme suositusten mukaan. Paino sanalla suositusten, sillä toimintaa ei ole lailla kielletty niin paljon kuin mitä ihmisten käytöksen rajoittuneisuus on antanut ainakin minulle ymmärtää.

Kun tyttöystäväni kanssa päätimme sitten hieman myöhemmin, että kaiken tiedon valossa uskallamme lähteä sukuloimaan (perusterveiden nuorten ihmisten luo), piti minua kaiken rehellisyyden nimissä mainita tästä ystävälleni. Viestin laittaminen ystävälleni hävetti ja pelotti. Viestin saatuaan ystävä oli iloinen avoimuudestani ja tasapainoisempaan suuntaan menneestä toiminnastani. Pelkäsin turhaan hänen reaktiotaan.

Luota elämään

Kolmas esimerkki liittyi toiseen ulkopaikkakuntalaiseen ystävääni, joka oleili pitemmän aikaan perheensä luona samalla paikkakunnalla, jossa asun. Hän edelleen näki muita ystäviään eri harrasteiden parissa, mutta kahdestaan sovimme, että näemme toisiamme vain ulkoliikuntapuistossa ja näyttöruutujen kautta videopuheluiden välityksellä. Niin olimme tehneet, mutta kun tyttöystäväni kanssa lähdimme sukulointireissulle, ilmoitin myös tälle ystävälleni muuttuneesta toimintatavastani ja suhtautumisestani käsillä olevaan tilanteeseen. Hän kertoi heti kättelyssä, että minun ei tarvitse selittää hänelle mitään, ja että hän ymmärtää kyllä. Olin helpottunut ja välillämme ollut syvä luottamus sen kuin vahvistui.

Kaiken takana on rakkaus

Haluan lainata FB-kaverini, kirjailija Klaus Rahikaisen syvällistä ja valaisevaa tekstinosaa pelosta. Se liittyy hänen valmisteillaan olevaan kirjaan ”Pelon tuolle puolen”:

Pelko ei koske sinua, todellista itseäsi, jota mikään ei uhkaa, jolla ei ole vihollisia, ei mitään pelättävää. Pelko ei koske sinua, pelko koskee vain sinun kehoasi, tuota mahtavaa vehjettä, jonka olet luonut voidaksesi kokea tämän aineellisen luomuksesi. Kehosi kuolee jonain päivänä, sitä et voi mitenkään välttää, mutta sinä itse et voi koskaan kuolla. Olet Elämä Itse ihmisen hahmossa. Olet ikuisuus pukeutuneena aineen vaatteisiin.

Lukijat hyvät. Tulkaa tietoisiksi tunteistanne, näkemyksistänne ja toiminnastanne näinä aikoina. Uskaltakaa kyseenalaistaa itseänne ja muita tahoja. Muistakaa, että kaikki on haastavienkin tunteiden takana lopulta aivan hyvin, sillä elämään voitte aina luottaa. Toivotan rohkeutta ja luottamusta kaikille!

Kiitos kun luet (ja tuet) Valomediaa!
Löysitkö tekstistä kielioppi- tai asiavirheitä?
Onko sinulla aiheesta enemmän tietoa?
Haluaisitko ehdottaa artikkelin aihetta?
Otamme myös kaikenlaista palautetta ja ehdotuksia avosylin vastaan!

Kirjoita meille: toimitus@valomedia.fi